Suomalaista, aineetonta kulttuuriperintöä: jokamiehenoikeudet mahdollistavat pääsyn metsään
Oletko ajatellut, missä on lähin metsä minne voisit mennä, jos Suomessa ei olisi jokamiehenoikeutta?
Ilman jokamiehenoikeutta ulkoilu rajoittuisi omalle maalle, yleiselle tielle, puistoon tai sellaiselle valtion tai kunnan maalle, jolla olisi erityinen lupa kulkea. Ojan yli ei voisi hypätä marjaan, ja linturetkellä olisi syytä pysyä osoitetulla polulla tai rakennetussa tornissa.
Jokamiehenoikeus tarkoittaa mahdollisuutta liikkua ja toimia vähäistä suurempaa haittaa aiheuttamatta luontoalueella, jota maanomistaja ei ole ottanut jokamiehenoikeuden syrjäyttävään käyttöön, kuten esimerkiksi viljelyyn tai asumuksen pihapiiriksi. Jokamiehenoikeudet ovat ominaisia pohjoismaille, sillä jokseenkin vastaava käytäntö, pienin maakohtaisin eroavuuksin, on myös Norjassa ja Ruotsissa. Valtaosassa maita, esimerkiksi Euroopassa, ojan yli voi hypätä metsään vain lupalappu taskussa. On arveltu, että pohjoismaisen jokamiehenoikeuden olemassaoloon vaikuttavat muun muassa harva asutus, suuret metsäalueet ja suurmaanomistuksen puuttuminen.
Jokamiehenoikeus antaa mahdollisuuden kulkea vaikkapa metsissä ja joutomailla, telttailla, kiipeillä kivillä ja kallioilla, uida, pilkkiä ja sienestää. Metsästä saa hakea koristeita ja askartelumateriaaleja, sillä esimerkiksi rauhoittamattomia kasveja ja maassa olevia kuivia oksia, käpyjä ja terhoja saa kerätä.
Oma kokemus metsästä ja metsässä vietetty aika vahvistavat metsäsuhdetta ja tekevät sen eläväksi. Käytännössä henkilökohtainen metsäsuhde rakentuu useiden eri merkitysten, arvojen ja kokemusten summana. Jokamiehenoikeuden merkitys metsäsuhteelle on suuri, sillä vaikka metsässä kävisikin harvoin, mahdollisuus mennä sinne on kuitenkin aina olemassa.
Jokamiehenoikeus on elänyt ja elää ajassa. Kaskikaudella kaskettu maa kuului kaskeajalleen. Kun kaskesta luovuttiin, myös kaskeajan oikeus alueeseen raukesi. Ennen aidakset, polttopuut ja erilaisten tarvekalujen valmistusaineet haettiin metsästä, ja karja laidunsi kylien ympärillä. Liikkumisoikeus toisen maalla oli itsestäänselvyys. Kustaa Vilkunan mukaan vielä 1900-luvun alussa esimerkiksi paimenessa ollessa sai kerätä kaskinauriita toisen maalta sen verran kuin pystyi sormissaan kantamaan, mutta vakkaan tai reppuun niitä ei saanut laittaa. Mitä siis tarkoitetaan silloin, kun peräänkuulutetaan perinteisten jokamiehenoikeuksien säilyttämisen tärkeyttä? Jokamiehenoikeus ja sitä edeltänyt vastaavan tyyppinen luonnon käyttäminen on elänyt ja muuttunut ajan, arvojen ja yhteiskunnan mukana.
Jokamiehenoikeuden ytimeen kuuluu, että oikeudet ovat samanlaiset kaikille. Ne eivät riipu käyttäjän asuinpaikasta, kansalaisuudesta, iästä tai luonnossa toimimisen syystä. Jokamiehenoikeudet ovat valtion maalla samanlaiset kuin yksityiselläkin maalla, eikä jokamiehenoikeuden käyttämistä saa rajoittaa kuin lakiin nojautuvin perustein. Jokamiehenoikeuden käyttäminen on maksutonta ja siten se antaa kaikille tasa-arvoisen mahdollisuuden mennä metsään, liikkua, oleskella ja elpyä metsässä. Koska oikeudet ovat samat kaikille, myös ulkolaiset kausityöntekijät voivat kerätä marjoja ja sieniä myyntiin samoilla edellytyksillä, kuin suomalaisetkin.
Suomessa ei ole yhtä ainutta jokamiehenoikeudet -nimistä lakia. Sen sijaan meillä on lukuisia eri lakeja, jotka eri tavoin ohjaavat, rajoittavat tai antavat oikeuksia luonnon virkistyskäytölle. Siten jokamiehenoikeuksienkin pohja löytyy kirjoitetusta laista.
Väitän, että suomalaisilla on pääosin sisäänrakennettuna taito toimia jokamiehenoikeuden periaatteiden mukaisesti ja oikeuteen liittyvät tärkeimmät asiat osataan hyvin. Meillä on kulttuurinen kokemus esimerkiksi siitä, milloin tulemme liian lähelle toisen kotipihaa. Kun metsän takaa näkyy talo, tulee kiusaantunut olo ja kulku kääntyy luontevasti takaisin menosuuntaan. Telttaakaan ei tee mieli pystyttää metsässä aivan toisen viereen. Aina on kuitenkin myös niitä, jotka ovat tahallaan piittaamattomia tai kiusaavat tarkoituksella toisia jokamiehenoikeuteen vedoten. Silloin puhutaan kuitenkin eri asiasta, kuin osaamattomuudesta.
Tämän hetken huoli on yhä jatkuva kaupungistuminen, taajamarakenteen tiivistyminen ja luonnon karkaaminen kauemmas arkiympäristöstämme. Hyvä ja elämänkaaren kantava metsä- ja luontosuhde kehittyy jo lapsena metsässä olemalla ja siellä mieluisia ja merkityksellisiä asioita puuhaamalla. Oman kokemuksen kautta kehittyy myös luonnon arvostus ja taito toimia siellä vastuullisesti ja oikein. Onneksi etenkin päiväkotien ja koulujen lähimetsien arvo tunnistetaan nyt entistä paremmin.
Jokamiehenoikeudet ovat tärkeä osa suomalaista, aineetonta kulttuuriperintöä, jotka säilyvät kun niistä pidetään huolta. Miten sitten tavallinen ihminen voi vaalia jokamiehenoikeuksia? Antamalla jokamiehenoikeudella liikkuvien kulkea rauhassa, ja menemällä itse metsään. Käyttämällä jokamiehenoikeuksia oikein ja tiedostamalla niiden valtava merkitys luonnossa kulkemisen mahdollistajana. Jokamiehenoikeudet ovat aineetonta kulttuuriperintöä ja kansallisaarre.
Anne Rautiainen