Löytöretkeilijä Pata Degermanin ikimuistoisin yö - Sirkkelin ääniä ja lasten huutoja viidakossa
Kysyimme löytöretkeilijä Pata Degermanilta hänen ikimuistoisimman kokemuksensa ulkona nukkumisesta.
Seikkailija Pata Degerman kertoo ikimuistoisimmat tarinansa OIttaan Metsähotellissa 31.8.
Ulkona nukkuminen herättää tunteita, synnyttää tarinoita ja ehkä myös haastaa kokeilemaan omia rajojaan. Kysyimme löytöretkeilijä Pata Degermanilta hänen ikimuistoisimman kokemuksensa ulkona nukkumisesta. Patan uskomattomia tarinoita seikkailuista ympäri maailmaa pääset kuuntelemaan Oittaan Metsähotellin iltaohjelmassa klo 19:00-20:00.
Viidakkotunnelmaa Amazonilla
"Oikeaa tekniikkaa tarvitaan kun viidakossa nukkuu riippumatossa. Ensimmäisen yön jälkeen keskellä Amazonaksen viidakkoa ymmärsin miksi pilotti kutsui paikkaa ”vihreäksi helvetiksi”. Oli hankalaa vaihtaa kuivat vaatteet niskaan yöpymistä varten, koska oli niin paljon hyttysiä. Päätin repäistä vaatteet nopeasti päältäni, hypätä hyttysverkon alle riippumattoon ja kaikessa rauhassa pukea kuivat vaatteet päälle. Teoriassa tämä toimi, mutta käytännössä se ei toiminut ollenkaan. Tein sujuvan takaperivoltin, hyttysverkko repesi, ja laskeuduin mahalleen kaikkien termiittien, hämähäkkien ja muurahaisten keskelle. Ja sitä paitsi olin täysin alasti, joten ei kiinnostanut makaa siellä niin kauan. Vedin märät vaatteet niskaan ja ompelin hyttysverkon hammaslangalla.
Tunnin päästä makasin selälläni riippumatossa. Se oli niin kiikkerä, että päätin nukkua liikkumattomana ”asennossa”. Tunnin päästä kaikki paikat olivat aivan jumissa, mutta sain muuta mietittävää kuin aurinko laski ja viidakko rupesi elämään ympärilleni. Siinä oli erittäin äänekkäitä sirkkoja, jotka kuulostivat aivan sirkkeliltä, ja sen päälle apinoita jotka kuulostivat itkeviltä lapsilta. Yhdistelmä oli kuin horrorelokuvasta.
Yhtäkkiä sävähdän hereille horroksesta. Jotain tömähti maahan riippumattoni viereen. Ajattelin että se oli varmaan joku kookospähkinä, mutta kun se rupesi kävelemään ympäri, ymmärsin että se on varmaan jotain muuta.En uskaltanut liikkua ollenkaan, vaarana joutua mustan pantterin syötäväksi, mutta kun rupesi rätisemään aivan vieressä ja jotain kosketti peffaani rippumaton alta, rupesin huutamaan kuin palosireeni. Samalla näin kaksi suurta keltaista silmää jotka tuijottivat minua. Ja aivan metrin päästä! Aseet esille ja nyt ammutaan, huusin hädissäni. Ja kaveri ampui. Kameralla ja salamalla. Loppujen lopuksi selvisi kameran näytöstä että musta pantteri olikin ollut n. 30cm pitkä apina suurilla silmillä. Sen häntä oli koskettanut takapuoltani.
Kamera toimii hyvin jos haluaa pelästyttää apinoita viidakossa, mutta jos lähdet Grönlantiin on syytä luottaa johonkin toiseen menetelmään jos tulee utelias jääkarhu leiriin."
Lisää juttuja ja tuoreita terveisiä Grönlannista pääset kuuntelemaan Oittaan Metsähotellin iltaohjelmassa 31.8. klo 19:00-20:00.
Terveisin, Pata