Parkour – leikki jatkukoon!
1980-luvun lopulla ranskalaisessa lähiössä ryhmä nuoria päätti jatkaa leikkimistä aikuisuutta lähestyvistä ikävuosista piittaamatta. Ryhmä hyppi, kiipesi, roikkui ja tasapainoili pitkin lähiympäristöään. Myöhemmin leikki sai nimen ranskankielisestä sanasta parcours eli reitti tai rata.
Parkour on lystiä liikkumista, mutta totisen urheilun sijaan kyse on ennemminkin itseilmaisusta. Perinteisesti lajia on harrastettu kaupunkiympäristössä hyödyntäen portaita, seiniä, kaiteita – kaikkea mahdollista, mikä parkouraajan silmissä on muuttunut arkisesta raudasta ja betonista innostavaksi leikkipuistoksi.
Luontoliikunnanystävä lähtee metsään etsimään omaa parkourrataansa. Luontoparkourtuokio voi olla myös hauska mauste kesken polkujuoksulenkin. Inspiraatiota luovaan liikehdintään voi hakea viettämällä tovin ParkourAkatemian videoiden parissa. Mutkattomia lajikokeiluja voit tehdä luomalla omat säännöt: kiipeä mäelle vain kiviä koskien, kulje polulla vain juurakoita pitkin ja etene puulta toiselle aina yksi käsi oksaa koskien. Ennen tositoimiin ryhtymistä parkouraaja lämmittelee huolellisesti, mutta ei suinkaan vakavasti: ranteiden pyörittelyä, hyppelyä, kissakävelyä ja rapuliikehdintää.
Monilla paikkakunnilla on jo oma parkourseura, jonka harjoituksissa jutun juonesta kiinni saaminen on taattua. Jos lähistöltä ei löydy lajin virallisia asiantuntijoita, kutsuu viisas metsään oppaakseen oman tai lainalapsen, jonka luovuuden avulla metsästä on helppoa hahmottaa hyppyrit, seinämät ja tasapainoilurungot. Anna lapsen johtaa reittiä ja seuraa perässä – jos pystyt!
Lue lisää luontoparkourista
- Latu & Polku -lehti: Luontoparkour
- Suomen Ladun yhdistyspalvelut: Luontoparkour innostaa lapsia ulos leikkimään ja liikkumaan
- Koulu kartalla: Näin järjestät metsäparkour-radan
- Suomen Parkour ry
- ParkourAkatemia: Metsäparkour (YouTube)
- ParkourAkatemia: Parkour-rata metsässä (YouTube)