Uutiset

Image

Ikimuistoisimmat yöt – Lue Riku Rantalan, Pata Degermanin sekä Kimmo Ohtosen huimat tarinat ulkona nukkumisesta

07.09.2018

Huomenna lauantaina 8.9. vietetään Suomen Ladun Nuku yö ulkona -tapahtumaa. Ulkona nukkuminen herättää tunteita, synnyttää tarinoita ja ehkä myös haastaa kokeilemaan omia rajojaan. Kysyimme kolmelta maailmanmatkaajalta heidän ikimuistoisimmat tarinansa ulkona nukkumisesta.

Riku Rantalan ikimuistoisin yö

Huh, niitä on monta – pirun vaikeaa! Valitako Suomesta ensimmäisen yön talvilaavulla 18 asteen pakkasessa 11-vuotiaana, lumikuoppayön Sodankylän sissikomppaniassa vai rakovalkean pääsiäishangilla Urho Kekkosen kansallispuistossa?

Mutta valkkaan kuitenkin yön lähes tarkalleen toiselta puolelta planeettaa. Madventuresin ekalla maailmankiertueella tehtiin Tunnan kanssa autiosaaritesti Tongan Haapailla. Varpaiden alla hiekka narskui kuin lumi, vedessä näkyvyys kymmeniä metrejä, tähtitaivas yöllä hämmästyttävämpi kuin missään – oltiin niin kaukana valosaasteesta...

Mukana oli pelkkää vettä ja viidakkoveitset ja kevyet majoitusvälineet. Elettiin käytännössä kookoksilla. Yö vietettiin riippumatoissa itse värkätyn lehtiloueen alla. Sitä ei kyllä unohda koskaan!

Rikun suositus ulkona nukkumiseen Suomessa

Ihan mitä tahansa! Suomi on täynnä loistavia yöpymismestoja: tuhannen tähden hotelleja maailmanluokan näköaloilla löytää varmaan melkein jokaisesta kunnasta.

Rikun lempimajoite

Kyllä se on laavu. Isompi jengi, kaksi laavua vastakkain ja notski väliin – tunnelmallisempaa majoitetta ei suomalaiseen metsään ole.

Riku Rantala saarimajassa

Riku saarimajassa Tongalla. Kuva: Riku Rantala.

 

Pata Degermanin ikimuistoisin yö

Ensimmäisen yön jälkeen keskellä Amazonaksen viidakkoa ymmärsin, miksi pilotti kutsui paikkaa vihreäksi helvetiksi. Oli hankalaa vaihtaa kuivat vaatteet niskaan yöpymistä varten, koska oli niin paljon hyttysiä. Päätin repäistä vaatteet nopeasti päältäni, hypätä hyttysverkon alle riippukeinuun ja kaikessa rauhassa pukea kuivat vaatteet päälle. Teoriassa tämä toimi, mutta käytännössä se ei toiminut ollenkaan. Tein sujuvan takaperivoltin, hyttysverkko repesi, ja laskeuduin mahalleen kaikkien termiittien, hämähäkkien ja muurahaisten keskelle. Ja sitä paitsi olin täysin alasti, joten ei kiinnostanut maata siellä kauhean kauan.

Vedin märät vaatteet niskaan ja ompelin hyttysverkon hammaslangalla. Tunnin päästä makasin selälläni riippukeinussa. Se oli niin kiikkerä, että päätin nukkua liikkumattomana asennossa.  Tunnin päästä kaikki paikat olivat aivan jumissa, mutta sain muuta mietittävää kuin aurinko laski ja viidakko rupesi elämään ympärilleni. Siellä oli erittäin äänekkäitä sirkkoja, jotka kuulostivat aivan sirkkeliltä, ja sen päälle apinoita jotka kuulostivat itkeviltä lapsilta. Yhdistelmä oli kuin kauhuelokuvasta.

Yhtäkkiä sävähdän hereille horroksesta. Jotain tömähti maahan riippukeinun viereen. Ajattelin, että se oli varmaan joku kookospähkinä, mutta kun se rupesi kävelemään ympäri, ymmärsin että se on varmaan jotain muuta.

En uskaltanut liikkua ollenkaan, sillä viidakossa vaarana on joutua mustan pantterin syötäväksi. Mutta kun se rupesi rätisemään aivan vieressäni ja jokin kosketti peffaani rippukeinun alta, rupesin huutamaan kuin palosireeni. Samalla näin kaksi suurta keltaista silmää, jotka tuijottivat minua. Ja aivan metrin päästä!

Aseet esille ja nyt ammutaan, huusin hädissäni. Ja kaveri ampui. Kameralla ja salamalla. Loppujen lopuksi digikameran näytöstä selvisi, että musta pantteri olikin ollut noin 30 cm pitkä apina suurilla silmillä. Sen häntä oli koskettanut takapuoltani. 

Patan suositus ulkona nukkumiseen Suomessa

Jos meloo kesällä jollekin saarelle ulkosaaristossa ja yöpyy taivasalla, niin tuuli puhaltaa hyttyset pois, on raikas ilma eikä ole kauheasti ruuhkaa.

Patan lempimajoite

Lempimajoitteeni on Fjällräven Polar Endurance 3 -teltta.

Pata Amazonin viidakossa. Kuva: Pata Degerman.

 

Kimmo Ohtosen ikimuistoisin yö

Olen kokenut monenmoisia, ikimuistoisia yöpymisiä ulkona, erilaisissa olosuhteissa. Suomen luonto on tullut tutuksi pikkupojasta asti, mm. telttailun ja retkeilyn kautta. Arktinen maailma on kiehtonut minua jo pitkään. Pari vuotta sitten sain viimein kokea, millaista on leireillä arktisen talven keskellä. Olin dokumentin kuvausmatkalla Huippuvuorilla. Pystytimme teltan vuoren solaan, lähelle jään peittämään lahtea. Kuin käsikirjoituksesta, äreä lumimyräkkä alkoi juuri kun saavuimme leiripaikalle. Lunta tuli kirjaimellisesti tupaan, kun pystytimme teltan ja asensimme jääkarhujen takia vaadittavat turvatoimenpiteet. Koko yön pidimme vuoroin jääkarhuvahtia. Oli upeaa opetella, millaista elämä on arktisen erämaan keskellä, ja ennen kaikkea sitä, miten voimme olla osa sitä turvallisesti ja luontoa kunnioittaen. Tuon yön aikana, kun istuin teltan edessä vahdissa, loputon jääparatiisi ympärilläni ja taivaalla miljoona tähteä, ajattelin itsekseni, miten onnellinen olen lumen ja jään keskellä, jääkarhujen valtakunnassa. 

Kimmon suositus ulkona nukkumiseen Suomessa

Suomessa ulkona nukkumiseen on loputon määrä hienoja paikkoja. Itse suosittelisin, varsinkin näin kesän aikaan, vanhaa luonnonmukaista metsää, joita löytyy mm. Kainuusta. On upeaa kuunnella öisen metsän ääniä, kelopuiden murahteltua, kenties pöllön huhuilua ja voi kuvitella esi-isiemme tarinoiden kaikuvan metsän uumenissa. Talvella mm. Saimaalla on upeaa retkeillä, yöpyä järven jäällä.

Kimmon lempimajoite

Lempimajoitteeni ulkona on vanha luonnonmukainen metsä. Se on henkinen kotini.  

Huippuvuorten poro vaeltaa lumimyrskyn keskellä illan sinisenä hetkenä

Huippuvuorten poro vaeltaa lumimyrskyn keskellä illan sinisenä hetkenä. Kuva: Kimmo Ohtonen

Juttua päivitetty 7.9.2018: Muutettu tapahtuman päiväys 8.9.