Totuus ravinnosta?
Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholmin mielestä ruoan kanssa ei kannata hötkyillä.
Kuva: Sampsa Sulonen
Helsinkiläisen sushiravintolan annoksissa ruokaympyrä ei ole aivan kohdallaan – kasvikset puuttuvat.
Se ei tunnu onneksi haittaavan Mikael Fogelholmia, joka on ollut mukana piirtämässä viimeisimpiä suuntaviivoja valtion ravintosuosituksiin. Syömme tarvittavan puoli kiloa vihanneksia sitten seuraavalla ruokailulla.
Meillä on lounastapaaminen. Keskustelemme ruoasta – ja puheesta sen ympärillä.
Latu & Polku aloitti kirjoittamaan ravinnosta viimesyksyisen lehtiuudistuksen myötä. Heti ensimmäisten artikkeleiden jälkeen sain kipakkaa palautetta Fogelholmilta. Väitteet olivat outoja. Epätosia.
Halusin tietää enemmän miehestä palautteiden takana.
Ravitsemustieteen professori Fogelholmille on syntynyt eräänlainen rooli ravitsemusasioiden ”päivystävänä dosenttina”, jolle toimittaja soittaa, kun kaivataan virallista totuutta.
Syy löytyy sosiaalisesta mediasta.
Kun googlaa Mikael Fogelholmin nimeä, niin asiallisten artikkeleiden lisäksi löytyy koko joukko blogeja, keskustelupalstoja ja sosiaalisen median päivityksiä, joissa Fogelholmia syytetään milloin kansan myrkyttäjäksi, milloin ruokateollisuuden airueksi.
Monessa tekstissä nettiraivoa ei säästellä.
”Pahinta on, että ruvetaan kyseenalaistamaan tutkijan rehellisyys ja sanotaan valehtelijaksi. Aivan kuin minun ja tutkijakollegoitteni agendalla olisi saada ihmiset voimaan huonommin”, Fogelholm sanoo.
Hän tuntee monia ravitsemusasiantuntijoita, jotka ovat alkaneet kieltäytyä haastatteluista juuri tällaisen ”ravintovihapuheen” takia.
”Se kaventaa asiantuntijoiden määrää mediassa ja herättää ihmisissä ajatuksen, että ravintoasiat ovat vain parin henkilön välinen näkemysero, ja etteivät viralliset suositukset perustuisi tieteelliseen tutkimukseen, vaan esimerkiksi politiikkaan tai ruokateollisuuden lobbaukseen.”
Fogelholm on yksi heistä, joihin raivo purkautuu.
Viime vuosina ruokapuhe on ollut kaikkien huulilla. On karppausta, rasvakeskustelua, paleodieettiä. Jokainen uusi ”ruokamessias” on oikeassa ja muut syövät väärin.
Miksi näin?
”Meillä on asiat tarpeeksi hyvin”, Fogelhom naurahtaa.
Kun ei tarvitse murehtia ravinnonsaannista, voi keskittyä siitä puhumiseen.
”Ruoka on helposti ymmärrettävä asia, jokaisella on siitä mielipide. Ravintokeskustelu tarjoaa myös mahdollisuuden maallikkoasiantuntijuudelle.”
Internetin välityksellä sekin kynnys on madaltunut. Viime vuosina sosiaalinen media on antanut pienillekin ryhmille mahdollisuuden saada äänensä kuuluville.
”Ravintoblogien pitäjät pystyvät olemaan lähellä ihmisiä ja saavuttavat näin nöyrän kansanpalvelijan osan.”
Uusia ruokavalioiden siunauksellisuutta hehkutetaan milloin minkäkin tutkimuksen varjolla.
”Ravintotutkimuksia on myös maallikon helppo tulkita ja netin kautta jokaisella on pääsy tiedeartikkelien ääreen. Blogeissa ja ravintojutuissa vedotaan aina johonkin tutkimukseen tai sen osaan.”
Fogelholmia vaivaa kuitenkin yksittäisillä tutkimusartikkeleilla argumentointi. Se ei ole tieteellinen tapa luovia tiedon valtameressä ja johtaa usein harhaan.
Ovatko suomalaiset kritiikittömämpiä kuin ennen?
”Entistä suurempi joukko on valmiina uskomaan huuhaaseen”, Fogelholm kuittaa kysymykseni.
Mitä, tai pikemminkin, miten pitäisi sitten syödä?
Fogelholm vieroksuu täysin yksittäisten ruoka-aineiden kieltämistä tai kieltäytymistä jostain, kuten vaikkapa sokerista.
Liika on liika. Tasapaino on tärkeää.
Kuulostaa tylsältä, mutta samaa ajatusta edusti länsimaisen tieteen esi-isä Aristoteles: kannattaa pysyä kultaisella keskitiellä – ei hötkyillä puoleen tai toiseen.
Tai kuten Fogelholm sen ilmaisee:
”Ei kannata lähteä mukaan yksityiskohdilla kikkailuun”
”Hyvät, aidot kasvikunnan tuotteet ovat hyvän ruokavalion perusta, näitä kun syö paljon, niin ei voi mennä vikaan muiden kanssa.”
Jos joku ruoka-aine aiheuttaa huonoa oloa, niin sitä saa Fogelholmin mukaan kuitenkin välttää.
”Oli syy todellinen tai kuviteltu.”
Viimeinen hörppy vihreää teetä. Lounas on päättynyt.
Kommentoi