07.04.2016|Latu&Polku Latu&Polku|Maastopyöräily
Kun polku katoaa hakkuujätteiden alle, niin maastopyöräilijän kannattaa olla tarkkana.
Metsäkoneen jälkiä pystyy kyllä ajamaan, kunhan on tarkkana. Kuva: Jani Kääriäinen
Vaikka sanotaan, ettei raha kasva puissa, niin kyllä se silti kasvaa – ainakin metsänomistajan puissa. No, niitä puita sitten silloin tällöin kaadetaan ja metsässä liikkuvia kansalaisia se harmittaa, koska tutut polut hautautuvat hakkuujätteiden alle.
Hakkuiden seassa harhaillessa terveyden lisäksi on koitoksella myös maastopyöräilijän vehkeet, sillä monenmoiset kannot ja oksat ovat otollisia kohteita, joihin voi rikkoa pyörän ketjuja, kumeja, vaihteita...
Maastossa pyöräilevän onkin syytä olla kaukaa viisas ja varustautua lenkille riittävin työkaluin ja varaosin.
Joskus olen itsekin ajatellut, että eihän sitä nyt parin tunnin lähilenkille mitään tarvitse mukaan ottaa, mutta kokemus on osoittanut, että kyllä tarvitsee.
Ja vaikka ei itselle sattuisikaan kalustotappioita, niin kaverille saattaa.
Kokemuksesta voin myös kertoa, että vesisateessa, hyytävässä viimassa tai hyttysparvessa saa mielellään pyörän pikapikaa takaisin ajokuntoon, jotta pääsee jatkamaan matkaa. Porukkalenkillä lyhyttä varikkoaikaa toivoo ehkä joku muukin – toki porukassa on usein myös tietotaitoa erilaisiin korjaustoimenpiteisiin.
Työkaluton ja varaosaton maastopyöräilijä joutuu pahimmillaan apostolinkyytiin ja kotimatka saattaa pyörää taluttaen kestää useita tunteja.
Neljän vuodenajan Suomessa siinä voi olla huumori kaukana.
JANI KÄÄRIÄINEN
Kommentit
yleisin vahinko
Useimmiten tarvii kaatumisen jälkeen oman nahan paikkaus-sarjaa mutta muuten yleisin tarvike on puhelin ja rahat sekä energiaa jotka ovat aina mukana melkein viimeinen on työkalusarja.
t.Eki
- 07.04.2016
Tukea ja apuja polkujen säilyttämiseen
Polut olisivat nykytekniikalla tallennettavissa ja hakkuun jälkeen ennallistaminen olisi mahdollista luultavasti vapaaehtoisvoimin, mikä maanomistajat tunnistaisivat ongelman ja ao. yhdistykset tarjoaisivat palvelua.
Esimerkiksi aukkohakkuun jälkeen, kun taimikko on riittävän kehittynyt, olisi polut ennallistettavissa kävellen, hiihtäen, pyöräillen tai jopa enduromoottoripyörillä. Tähän viimeiseenkin lienee vapaaehtoisia tarjolla, vaikka ajo-oikeus olisi rajattu (muutamia kertoja polkua luotaessa).
Vrt. Sukeltajat puhdistavat keväisin uimarannat vaaraa aiheuttavista esineistä.
Ottaisiko Suomen Latu tässä jotain roolia?
- 07.04.2016
Yhteistyö paikallisen MHY:n kanssa
Metsänomistajien hakkuut voisi selvittää myös paikallisen MHY:n kautta/avulla?
- 09.04.2016