Saaristonauha

23.02.2015|Latu&Polku|Melonta,

Saaristonauha-melonta on toinen Suomen Retkimelojien pitkistä nauhamelonnoista. Lue Harri Granholmin ja Laura Tielisen melontapäiväkirja viime kesältä.

Bengtskärin majakan edustalla Hiittisen eteläpuolella.

Päätimme meloa viime kesänä Saaristonauha-melonnan, joka on toinen Suomen Retkimelojien nauhamelonnoista. Retken päätepisteinä ovat Ahvenanmaa ja Kotka – reitti sisältää joukon pakollisia ja vapaaehtoisia tutustumiskohteita.

Suunnaksi valitsimme logistiikkasyistä Ahvenanmaalta Kotkaan. Alkupisteeseen on helppo päästä laivalla Helsingistä Maarianhaminaan. Laivayhtiö ottaa kajakit sellaisenaan autokannelle, mutta kantohommiin tietysti joutuu itse.

Matkaan lähdimme perjantaina 12.7. hieman isommalla paatilla. Kajakit lastattiin Silja Serenaden autokannelle viimeisten autojen jälkeen, sillä Maarianhaminassa laiva puretaan samasta päästä. Laivan henkilökunta auttoi kajakkien ja varusteiden kantamisessa ja muutenkin lastaus sujui helposti, koska pääsimme purkamaan kajakit autosta laiturille hyvin lähelle laivan peräporttia.


Kolme alusta ja Suuri Seikkailu vielä edessä.

Lauantaina oli herätys klo 3:30. Laiva saapui Maarianhaminaan klo 4:15 ja pysähdys kesti 10 minuuttia. Muutama auto ja me kajakkeinemme jäimme satamaan. Laivan henkilökunta auttoi taas kajakkien kantamisessa mutta vain 10 m peräportista laiturille.

Siinä oltiin aamun sarastaessa tavaroinemme laiturilla. Nyt alkoi 700 merin kanto-osuus länsisataman pienvenelaiturille. Onneksi satamassa tehtiin korjaustöitä ja korjausmiesten suoja-aidan välistä pääsimme oikaisemaan. Muuten olisi tullut 300 m lisää kannettavaa. Tein narusta nerokkaan kantolaitteen, jolloin sain kajakin painon hartioille. Laura kantoi jääräpäisesti käsin ja valitteli painavia kajakkeja ja tavaroita. Seitsemän maissa pääsimme vesille. Satamassa aikaisimmat veneilijät olivat juuri heränneet. Sää oli aivan tyyni ja aurinko nousi pilvettömälle taivaalle.

Meloimme suorinta reittiä Lemströmin kanavan läpi Lumparnille.

Aurinko porotti ja oli aivan tyyntä. Tämä olisi hyvä keli avoimille selille, mutta me menimme kohti Slottssundetia ja Kastellholmin linnaa. Puolilta päivin pysähdyimme linnan läheisyyteen vierasvenesataman luiskalle. Satamassa oli tarjolla salaattia ja Stallhagenin panimon juomaa jota tarjoilija kovasti kehui. Kerroimme menevämme tutustumiskierrokselle linnaan ja kysyimme pitäisikö kajakit siirtää luiskalta.

Venesataman päällikkö lupasi huolehtia kajakeista (jag vill hyra kajakerna). Teimme pitkän tutustumiskierroksen Kastellholman linnaan ja sen vieressä olevaan Jan Karlsgårdenin ulkomuseoon, jossa on esillä saaristolaistaloja. Kävimme myös Vita Björnin vankilamuseossa. Kaikki museot olivat hyvin hoidettuja.


Kastelhomin linna Ahvenanmaalla.

Lähtiessä täydensimme vielä muonavarastoja venesataman kaupasta. Aiemmin tilaamamme perunat olivat myös saapuneet. Nyt matka jatkui Lumparnin pohjoisrantaa pitkin kohti Bomarsundia. Yöksi jäimme pieneen Havgrund nimiseen saareen lähes näköyhteydelle Bomarsundista. Päivän saldo 43 km melontaa ja 4,5h nähtävyyksien katselua.

Sunnuntai valkeni pilvisenä. Iltapäiväksi oli luvattu sadetta ja pohjoistuulta. Meloimme Bomarsundiin. Rantauduimme uimarannalle linnoituksen eteläpuolelle. Uimareista ei ollut haittaa pilvisen sään johdosta. Heti ensimmäisenä näimme Britannian laivaston muistomerkin vuoden 1854 tapahtumista. Kiertelimme tämän venäläisten rakentaman ja brittien tuhoaman linnoituksen raunioilla sekä pohjoisessa sijaitsevalla Notvikin tornilla. Linnoituksen rakennustyö oli hyökkäyksen aikaan vielä pahasti kesken.

Joka tapauksessa Krimin sota johti Ahvenanmaan demilitarisointiin vuonna 1856.

Venäjän valta Ahvenanmalla päättyi muuten vasta vuonna 1918. Kohteeseen tutustumisen jälkeen kävimme syömässä leirintäalueen vieressä olevassa Furulunds Gårdenissa jossa tarjoiltiin nykyään thairuokaa. Näin ne ajat muuttuvat. Sitten jatkoimme melontaa pohjoiseen. Vårdön kohdalla saimme sadetta niskaan ja tuulikin oli kohtalaista. Pääsimme kuitenkin vastatuuleen Västra ja Östra Simskälan välisestä salmesta ja aina Norrholmeniin asti jonne jäimme yöksi.

Styrskärissä näimme ruotsalaisen melontaryhmän, joka oli lähtenyt Sandösundista. Osa porukasta oli jo rannalla ja osa vielä melomassa.

Maanantaina herätys oli aikainen. Olimme vesillä klo 8:30. Tuulen oli ennustettu nousevan iltapäivällä. Lähdimme kohti Väderskäriä, jonka kiersimme ympäri ja tutustuimme kohteeseen. Talot ovat melkein romahtaneet ja pitkä heinikko kasvaa joka puolella. Tämä ei näytä kovin suositulta vierailukohteelta. Yksi vene rantautui saareen meidän lähtiessä itään kohti Yxskäriä. Matkalla etelälounaasta puhaltanut tuuli voimistui. Laskettelimme lopuksi myötätuulessa Yxskärin pohjoiskärkeen, jossa pelästytimme merikotkan lentoon. Itse jäimme silokallioille lounastauolle. Päiväunien jälkeen teimme tutustumisretken saaren rannoille ja sisäosiin. Siellä kurkipariskunta lähti lentoon ja vaihtoi toiselle suopläntille.

Illalla tuulen hieman laskiessa jatkoimme matkaa kohti Brändötä. Rantauduimme pienelle Norrholms Rävet-nimiselle saarelle muutama kilometri ennen Brändötä noin klo 22. Teltta pystyyn ja sapuskaa naamaan. Nukkumaan mennessä tuuli kääntyi äkisti luoteeseen ja voimistui kovaksi. Samalla alkoi sataa. Olisi teltta lähtenyt lentoon ellei olisi kaikki narut olleet kivien alla kiinni. Kajakit piti käydä nostamassa ylemmäs kalliolle.

Tiistaiaamuna nukuimme pitkään. Tuuli oli ennusteen mukaan luoteesta ja vaahtopäitä näkyi laineilla. Kurvailimme Brändön kauppakeskuksen rantaan. Kävimme tutustumiskierroksella kirkolla ja sitten menimme pizzalle Trixies baariin. Jälkiruoaksi Ålands pannkaka. Lopuksi vielä ruoka- ja vesitankkaus ja sitten kohti Turkua. Kihdin ylitys meni hyvin myötätuulessa. Aallokko kasvoi mitä lähemmäs vastarantaa päästiin. Lopuksi päästiin saarten suojaan. Meloimme läpi Iniön kohti Velkuaa.


Iniön kirkonkylä vesiltä katsottuna.

Illalla tuuli laski ja pääsimme lopuksi Longholmi-nimiseen saareen Iniön ja Velkuan puolivälissä. Nyt jouduimme jäämään saaren tuuliselle puolelle. Vaikka tuuli ei ollut kova teki se iltatoimista viileitä.

Keskiviikkoaamuna herätys oli aikainen. Tarkoitus oli ehtiä tänään Turkuun. Tuuli oli edelleen navakkaa luoteesta, mutta pääsimme myötätuulessa Velkuanmaan taakse suojaan ja siitä edelleen pohjoiseen. Teersalon lossirannassa tankkasimme jälleen ravintolassa ja siitä jatkoimme suojaisissa oloissa Merimaskuun. Loppumatka olikin myötätyylilaskettelua ohi Kultarannan, Naantalin ja Pansion. Pansion kohdalla oli pidätysongelmia. Kestin kuitenkin kuin mies ja pysähdyin heti sotilasalueen jälkeen tekniselle tauolle. Sitten olimmekin jo Aurajoella.

Parkkipaikan hakeminen oli ongelmallista. Venelaiturit olivat melko korkeita ja veneitäkin oli paljon. Ratkaisimme asian niin, että jätimme kajakit kelluntaparkkiin venelaiturin ja rannan väliin. Turku ei ole kanoottituristeihin kovasti panostanut. Sitten Turun Linnaan tutustumaan. Illalla meloimme vielä Kakskerran itäpäähän Eholan mökille sukuloimaan. Samalla pääsimme myös saunaan. Teltta pantiin tyylikkäästi naapurin pihanurmelle.

Torstaiaamu valkeni tyynenä ja aurinkoisena. Nukuimme pitkään, nautimme brunssia ja vietimme nimipäiviä Eholan pihalla. Tyyni päivä meni seurustelun merkeissä. Melomaan lähdimme vasta klo 14:30 suuntana Seili.

Saapuessamme Airistolle nousi tuuli äkkiä ja jäimme luodolle odottelemaan. Rajakarilla tuuli 13 m/s. Illalla pääsimme kuitenkin Airiston yli Seiliin. Rantauduimme suojaiseen rantaan lähelle venesatamaa Kirkkoniemen taakse. Myöhemmin huomasimme että leiripaikkamme näkyi kalasääsken nettikamerasta. Kovaa luoteistuulta oli luvattu myös seuraaviksi päiviksi.

Perjantaina vietimme saaripäivää ja tutustuimme Seilin kaikkiin nähtävyyksiin. Rantakahvilaa pitävä herrasmies osoittautui ympärivuotiseksi ja ties monennenko till ven Seililäiseksi. Hän kertoi saaren historiasta ja esitteli valokuviaan.

Lauantaiaamuna startattiin aikaisin kohti Nauvoa. Käytiin kaupassa ja lopuksi ostettiin juuri savustettu siika mukaan ja lohifile heti syötäväksi. Sitten jatkettiin suuntana Björkö. Luoteistuuli nousi päivän mittaan. Iltapäivällä pysähdyimme Bråmaskärissä. Savusiikaa ja uusia perunoita. Jatkoimme kuitenkin vielä illalla ja pääsimme Berghamnin ohi Glosan nimiseen saareen. Seuraavana 6 km ylitys Nötöseen. Säätiedotus näytti, että huomennakin tuulee kovaa luoteesta. "Aamuyölla voisi olla tyynempää", Laura tutki säätietoja.

Sunnuntai 21.7. Herätys klo 3:30 ja melomaan klo 4:30. Meloimme auringon noustessa: ylitys Nötöseen sekä Nötön ja Mjoön välisestä salmesta. Sitten saaren suojassa Nötön itäpuolelta aina Björköhön asti. Olimme Björkössä klo 7:30.

Luonnonsatamassa olivat veneilijät vielä nukkumassa. Otimme pienet torkut rantakalliolla. Sitten teimme tutkimusretken saaren luontopolulle. Tuuli oli noussut.

Jurmoon ei ole mitään asiaa tässä kelissä. Eikä muuallekaan. Huominen ennuste näyttää samalta. Lahdenpohjukasta ei löydy kunnon rantautumispaikkaa kajakeille.

Lännen puolen rannat ovat tuulisia. lähdimme takaisin edelliseen lahdenpohjukkaan. Sieltä löytyi oikein hyvä leiripaikka ihan omassa rannassa. Silliperunoita ja toscakakkua.

Maanantai. Vietimme tuulimottipäivää Björkössä. Tuuli 15 m/s. Tutustuttiin saaren suolampareisiin. Söimme mustikoita, juolukoita, variksenmarjoja, katajanmarjoja ja mansikoita sekä hilloja, muuraimia ja lakkoja.

Tiistaina klo 11 lähdimme kohti Jurmoa. Utön tuuli oli 8 m/s luoteesta. Aluksi pääsimme saarten suojassa, mutta matkan edetessä sivusta tullut aallokko kasvoi isommaksi. Jurmon edustalla oli ihan komeaa ristiaallokkoa. Mukavuusrajaa hätyyteltiin. Pääsimme kuitenkin satamaan ja tuulen ansiosta teimme kattavan saarikierroksen. Juhannuskallio, munkringar, kirkko ja kylä, kissat ja laamat. Jurmo Inn:ssä lounas ja ostoksia rannassa.

Ennusteen mukaan tuulen piti laskea päivän mittaan, mutta se ei näyttänyt pitävän paikkaansa. Päätimme kiertää lännen kautta Jurmon eteläpuolelle. Siellä olikin suojaisempaa ja hienoja maisemia. Jokunen lintubongari nähtiin myös. Päästyämme Jurmon itäpäähän oli tuuli laskenut ja jatkoimme kohti Borstötä. Lähestyessämme iltahämärässä pientä Lilla Ljuskobbenin luotoa pelästytimme valtavan haahkaparven lentoon. Lentoonlähdöstä tuli melkoinen kohina ja lintuparvia lensi eri suuntiin ylitsemme pitkän aikaa. Etsimme leiripaikkaa Skärgårdenin saaren etelärannalta mutta siellä oli useita mökkejä. Leiriydyimme saaren kaakkoispuolella olevalle pienelle luodolle juuri ennen pimeää.

Keskiviikkoaamuna oli lähes tyyntä. Pääsimme lähtemään klo 10:00. Ensin Borstöhön. Kävimme halaamassa Gummaa ja kyläkierroksella. Savukalaa ei ehditty saada, koska keli oli mitä parhain ja jatkoimme suoraa viivaa pitkin kohti Bengtskäriä.

Stora Smörskärin rannassa piti käydä teknisellä tauolla, mutta siellä oli kyy uimassa ja rantakäärmeitä luikerteli useampikin. Jäätiin seuraamaan niiden touhuja. Oli aivan pläkä. Päätimme meloa Bengtskäriin asti, vaikka ehdimme sinne juuri sulkemisaikaan klo 19. Telttailua ei sallittu ja saarelta kehotettiin poistumaan klo 21 mennessä. Pohjoisessa 2 km päässä olevalle Dömmaskärille ohjasivat telttailemaan.


Bengtskärin majakan edustalla Hiittisen eteläpuolella.

Neuvottelujen jälkeen saimme majoituksen museohuoneessa sekä saunan. Ruokapöytään ei ehditty vaan piti syödä omia eväitä. Ilta meni mukavasti majakassa kierrellessä. Ihmelaite telkkari viihdytti myös meitä.

Torstaina 25.7.2013 lähdimme hyvän aamupalan jälkeen melomaan klo 10 maissa, suuntana Hanko. Tyyntä oli ainakin vielä. Noin 5 km päässä piti kääntyä vielä ottamaan kuva majakasta. Takana hylje katseli meidän touhujamme. Meloimme Morgonlandetiin ja kävimme katsastamassa tuvan ja bunkkerin. Hangöudds skärgårdsjaktförening (HUSJF) huolehtii tuvasta. Oli siistiä. Bunkkerista löytyi muistolaatta suomalaisista sotilaista jotka joutuivat sotavangeiksi 16.7.1941. Vain yksi kuudesta miehestä palasi. Iltapäivällä tuuli nousi lounaan suunnalta. Se antoi meille vauhtia kohti Hauensuolta. Tutustuimme kalliokirjoituksiin. Täällähän on mm. A. Ehrensvärdin merkintä ja vedenkorkeustieto ajalta, jolloin hän tutki Suomen rannikon linnoituspaikkoja. Sitten jatkoimme Gustavsvärnille.


Gustavsvärnin rauniot Hangön edustalla.

Sumusireeninhoitajan mökkiä korjasi sama mies, jonka näimme pari vuotta sitten Märketillä. Saimme kattavan selostuksen saaren historiasta ja mökin rakenteista sekä Hangon hotellirakennustöistä. Sen jälkeen jatkoimme Hankoon. Parkkeerasimme itäsataman luiskalle. Sitten sukuloimaan, kauppaan ja lopuksi pizzalle. Jälkiruoaksi vielä jätskipizzaa. Illan pimeydessä meloimme vielä Granskäriin yöpuulle.

Perjantaina jatkoimme kohti Tammisaarta. Aurinko paistoi ja kevyt myötätuuli auttoi melontaa. Lähestyessämme Tammisaarta tummui taivas edessämme syvän siniseksi ja salamoi komeasti. Sadetta ei vielä saatu. Veneilijät kiirehtivät satamaan. Nälkä alkoi kurnia vatsassa. Ajattelimme, että kohta varmaan istutaan sillan alla sateessa syömässä. Ohitimme juuri Ormnäsin. Niemen takaa näkyi laituri ja leirintäalueen ravintola. Rantauduimme tähän ja tankkasimme pippuripihviä. Sade ei yltänyt Tammisaareen asti.

Jatkoimme ohi Dragsvikin Gropfjärdenin puhjukkaan. Sieltä matka jatkui muutaman metrin levyistä ränniä pitkin, jossa oli pari metriä korkea kaislikko molemmilla puolilla. Tätä reittimahdollisuutta oli selvitelty ennen matkaa ja vastaus oli, että kyllä sieltä pääsee läpi. Yhdessä paikassa oli kyllä vaikeuksia päästä kaislamättäiden yli. Veneellä olisi pitänyt kääntyä takaisin. 15 km kuraojamelonnan jälkeen olimme Raaseporin linnanraunioilla. Niihin tutustuminen sujui hyvin, netistä löytyi selostusta.

Aurinko oli laskussa. Mietimme, mitä tehdään seuraavaksi.

Lähialueet ovat mökkejä täynnä. Aika pitkä matka seuraavaan tyhjään saareen. Juuri silloin kesäteatterin yövartija kurvasi autollaan linnan pihalle. Kysyimme varovasti: Saisimmeko laittaa teltan tähän nurmelle? Vastaus oli, ”että se käy oikein hyvin, mutta olkaa varovaisia, sillä linnoissahan aina kummittelee”. Yöllä tosiaan joku kummitusjoukko kulki ohitsemme, mutta hiljeni nähtyään telttamme.


Raaseporin rauniolinna Snappertunassa.

Lauantai ja saunapäivä. Nimittäin Skorvössä (Skorvan), joka on Merimelojat ry:n retkeilysaari ja sijaitsee Porkkalan niemen puolivälissä 3 Km Stora Brändöstä länteen. Pääsimme vesille kahdeksan jälkeen. Oli hieno tyyni aamu. Meloimme Barösundin salmeen. Lihapulla-annos terassilla. Sitten kaupasta saunaoluet. Lilla Fagerön pohjoiskärjessä ihastelimme kalasääskiä. Taisi olla poikasten lentoharjoituksia pesällä. Siitä jatkoimme Halstöhön, jossa pieni tauko ennen ylitystä ja sään tarkistus. Pääsimme hyvin yli Porkkalan eteläkärkeen Pampskatanille. Sitten vielä tuttuja reittejä pitkin Lillskorvanin silokallioille. Perillä noin klo 20. Saaressa oli epäilty, ettemme ehtisi saunaan, mutta täällä olimme. Tuli kyllä ihan hyvä päivämatka 61 km.

Sunnuntaina rauhallinen paluu vajalle. Illalla ajoimme vielä Kotkaan ja jätimme auton Santalahden leirintäalueen parkkipaikalle. Sitten kotiin nukkumaan lakanoiden väliin. Maanantaina lähtö venyi kolmen nurkille. Tuuli oli idän suunnasta. Meloimme Ruoholahden kanavan kautta Suomenlinnaan. Museokäynti ja saareen tutustuminen. Sitten vielä tankki täyteen Cafe Chapmanissa.


Suomenlinna ja Kustaanmiekan salmi.

Vastatuulessa Hevossalmen sillan alta ja Villingin pohjoispuolelta Kuiva Hevosen pohjoiskärkeen. Aurinko laski. Jatkoimme vielä Asplandetin väliköistä Tallholmenin pohjoiskärkeen asti. Perillä klo 23. Saari tuntui olevan tyhjä. Teltta pystyyn ja nukkumaan. Tiistaina nukuttiin pitkään, koska ennuste lupasi kovaa tuulta. Tästä päivästä tuli saaripäivä. Tutkittiin tarkkaan koko saari ja illalla saunottiin. Muita ei saaressa näkynyt, mutta illalla saapui yksinäinen meloja Idän suunnasta. Sauna oli hänelle valmiiksi lämmin. Illalla grillailtiin yhdessä keittokatoksella. Sammakkoja oli runsaasti.

Keskiviikkona tuuli oli myös varsin voimakasta, 8-9 m/s mutta suunta oli vaihtunut lounaaseen. Oli myös pilvistä ja sateen merkkejä ilmassa. Tarkoitus oli mennä Söderskäriin, mutta siitä jouduttiin luopumaan. Sen sijaan meloimme Pirttisaaren pohjoispuolelta Onaksen eteläkärkeen. Suojan puolella pidettiin pieni tauko ja sitten yli Emäsalon Luotsiasemaa kohti. Aallot kasvoivat mitä lähemmäs toista rantaa päästiin. Juuri ennen väylän ylitystä kurvasi vielä merivartiosto edestämme. Tässä jos kaatuisi, olisi apu lähellä. Jatkoimme matkaa Äggskärin pohjoispuolelta ja Pellingin lossille saakka. Vettä tihkutti taivaalta.

Parkkeerasimme Outboard museumin pihaan ja siirryimme ravintolan puolelle tankkaushommiin. Illalla jatkoimme vielä Pellingin läpi Sandön hiekkarannalle. Sade oli loppunut ja iltatoimet sujuivat hyvin. Aurinko maalasi iltataivaan punaiseksi. Söderskär ja Klovharun oli jäänyt näkemättä. Eihän tässä ehditä töihin ajoissa jos jäädään vielä odottelemaan kelejä…

Torstaiaamuna, juuri kun olimme lähdössä vesille alkoi tihuttaa vettä. Meloessa se ei haitannut. Meloimme Keivsalon eteläkärkeen ja sieltä edelleen Svartholmaan. Sinne saavuttuamme alkoi sää kirkastua. Saaren ravintolassa söimme pizzat. Sitten teimme tutustumiskierroksen linnakkeeseen. Puoli kuuden aikaan jatkoimme tyynessä säässä kohti Kaunissaarta. Menimme Kampuslandetin eteläkärjen ohi ja yöksi jäimme Tallholmenin pikkusaarelle Haverholmenin pohjoispuolelle. Illalla söimme Jurmosta hankitut perunat sillin kera.

Perjantaina aamuyöllä satoi, mutta sitten aurinko taas paistoi. Aamutoimet sujuivat hyvin. Juuri melomaan lähtiessämme huomasimme, että Haverön kärjessä Iso lintu syöksyili puun latvaa kohti. Näyttää kalasääskeltä. Siinähän on pesä. Miksi se pesäänsä kohti syöksyilee? Hetken päästä merikotka lähti lentoon pesäpuusta. Se oli isompi kuin kalasääski. Linnuilla oli ilmeisesti riitaa pesäpaikasta.

Tuuli kohtalaisesti luoteen suunnasta. Meloimme Lehtisen pohjoispuolelta ja saarten suojassa Långön kärkeen asti, jossa pidimme maatauon. Sieltä otimme suunnan Kaunissaaren eteläkärkeen. Rantauduimme sataman luiskalle. Sitten oli vuorossa kyläkierros, museokierros ja ravintolakierros. Melonta jatkui neljän jälkeen kohti Ristisaarta. Siellä lyhyt rantautuminen ja sääennusteen tarkistus. Tuuli oli 5 m/s. Ennusteen mukaan pitäisi laskea tästä. Päätimme jatkaa kohti Haapasaarta. Matkalla aallokko tuntui kasvavan. Melonta onnistui kuitenkin hyvin. Yöksi jäimme Marjakarille, jonne saavuimme 20:30. Illalla bratvurstia ja hapankaalia.

Lauantaina pääsimme vesille klo 9:20. Meloimme Kunnettoman salmen kautta Haapasaareen.


Saapuminen Haapasaareen kylän laguuniin.

Kaupan rannassa oli nokkosia. Tehtiin saarikierros ja katseltiin muistomerkki, bunkkerit, Puokki, vanha kunnantalo, kirkko, koulu, kauppa ja kioski.

Kyläläiset valmistautuivat juuri hääjuhliin. Me jatkoimme kohti Kirkkomaan eteläkärkeä. Sää oli mitä parhain. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kirkkomaan kiersimme idän puolelta ja sitten meloimme Lehmäsaaren ohi viimeiseen kohteeseemme Fort Slavaan eli Kukourin saareen aivan Kotkan edustalla.


Näkymä Fort Elisabetista (Varissaari) kohti Fort Slavaa (Kukouri) Ruotsinsalmessa.

Siellä ei muita vierailijoita näkynyt joten saimme tutustua rauhassa paikkoihin. Tuuli oli nyt lounaasta ja voimakkaampaa kuin aamupäivällä. Meloimme vielä illalla vastatuuleen Mussalon sataman ohi Santalahteen, josta autolla kotiin.

Kaikissa muissa kohteissa kävimme, mutta Söderskär ja Klovharun jäi käymättä kovan tuulen vuoksi. Näissä paikoissa on myös muita rajoituksia. Söderskärillä on maihinnousu kielletty 30.7. asti. Klovharunilla on myös maihinnousussa
rajoituksia, koska sitä vuokrataan kesämökiksi.

Retki kesti yhteensä 22 päivää, joista kolmena ei päästy melomaan kovan tuulen vuoksi. Melontakilometrejä kertyi yhteensä 742. Keskimääräinen melontamatka melontapäivinä oli 39 km. Pisin päivämatka 62 km, lyhin 21 km. Melontavauhtimme oli noin 6 km tunnissa. Kohteisiin tutustuminen verotti melonta-aikaa tai melonta verotti kohteisiin tutustumisaikaa, miten sen nyt ottaa. Kokonaisuutena hyvä irtiotto arjesta – ja ennen kaikkea mielenkiintoinen melontaretki.

Lisätietoa Saaristonauha-melonnasta: www.retkimelojat.fi

Kommentoi