Retkipaikka: Kirkkonummen erikoisin lippaluola
Yksi Retkipaikan syntykipinöistä oli ajatus siitä, että jos pystyisi ihmisiä auttamaan lähiluonnon ihmeiden löytämisessä. Sellaisten, joiden ohi kulkee päivittäin, mutta joita ei koskaan tule noteeranneeksi. Niinpä riemuni oli suuri, kun sain vinkin, joka kertoi Veikkolasta löytyvän mainittavan lippaluolan.
Erikoinen Lippaluola.
Monta kertaa olin pyyhältänyt Vanhaa Turuntietä Viinavuoren ohi. Jokusen kerran olin sille johtavan tien päässä pysähtynytkin. Kertaakaan ei mieleeni ollut juolahtanut ajatus, että hieman kauempana voisi olla jotain hyvin mielenkiintoista nähtävää. Asianlaita muuttui kuitenkin viime syksynä, kun sain vinkin Veikkolan läheisyydessä sijaitsevista luolista. Niinpä eräänä perjantaina oli kurssini kohti Veikkolaa.
Monessa kohteessa auton parkkeeraaminen siten, että se häiritsee mahdollisimman vähän muita ihmisiä on oma haasteensa. Viinakallion luola tekee tässä poikkeuksen, sillä kohteen lähelle johtavan tien päässä on levikettä useammallekin kulkuneuvolle. Itse kohteelle joutuu kävelemään noin kilometrin matkan. Kallion yli kulkemalla oikaisee reilut 200 metriä, mutta muutaman vuoden takaiset hakkuujäljet tekevät reitistä sikäli hankalan, ettei siinä säästä aikaa ja energiaa. Piti se silti mennä kokeilemaan, mutta vain yhteen suuntaan.
Matkan varrelta tähyilin, josko olisin vasuuni saanut jokusen sienen. Muutaman rouskun löysinkin, mutta sienet jäivät nopeasti unohduksiin, kun jyrkänteestä pilkisti ensimmäinen luolantapainen. Mainittavammaksi se ei kuitenkaan osoittautunut, kolopahanen. Jonkun matkaa myöhemmin sitten silmiin osui ensin suurehko lohkare ja sitten rujosti painovoimaa uhmaava kalliolippa. Olin perillä.
Paikka on saanut nimensä, kun lipan alla, lohkareiden takana on keitelty viinaa. Korpikuusen kyynelten historia ajoittuu vuoteen 1886, jolloin viinan kotipoltto omaan tarpeeseen kiellettiin. Silloin Haapajärven kylän kaikki viinapannut annettiin vallesmannin hoteisiin yhtä lukuunottamatta. Siinä se oli porissut.
Vaan siihen lippaan. Sen särmikäs olemus kurkottaa kalliosta nelisen metriä ulos. Leveyttä on siinä viiden metrin paikkeilla ja korkeutta koko komeudella kahdeksan metriä. Viinapannua lippaluolan juurelta ei löydy, nuotiosija ja pari penkintapaista kylläkin.
Parin kilometrin säteellä Viinakallion luolasta pitäisi olla kaksi muutakin luolaa, joita emme ole vielä ehtineet tutkimaan. Toinen hyvin vaatimaton kolo, mutta toinen onkin varsin erikoinen paikka, jos lähdetiedot pitävät kutinsa edes puoliksi. Vaan se on toinen tarina se.
Kuvat ja teksti: Antti Huttunen