Läskillä lähiluontoon
Jos pitää nimetä vuoden 2015 ulkoiluilmiö, niin vahva ehdokas on fatbike, kotoisimmin läskipyörä.
Kuva: Jani Kääriäinen
Läskipyörien – ja samalla harrastajien – määrä kasvaa jatkuvasti, ja yhä edelleen pyörät viedään kauppiaiden käsistä. Maastopyöräily on fatbike-buumin myötä muuttunut ympärivuotiseksi liikuntalajiksi.
Luminen metsäpolku tai kurainen kaupunkipolku, lumeton merenjää, jäätynyt suo tai loskainen pyörätie. ”Läskille” mikään keli tai olosuhde ei ole este.
Vaikka läskipyörälle riittää pelikenttää melkein missä vain, niin talvella houkuttelevat erityisesti koirankuljettajien lähimetsiin tallaamat kinttupolut ja keväämmällä kantohanget.
Erikoista pyörää saatettiin pitää ohimenevänä markkinamiesten kikkailuna, mutta toisin kävi, ”läski” on raivannut polkunsa suomalaisten harrastajien sydämiin.
”Leveät renkaat ja matalat ilmanpaineet antavat mielettömän pidon. Se on jokapaikanhöylä ja metsäkone, vähän kuin lihaskäyttöinen mönkijä, joka etenee lumen lisäksi kallioilla, suolla, hiekalla ja lähes missä vain”, kertoo Huovinretki ry:n maastopyöräohjaaja Hannu Kaikkonen.
Loimaan Ladun Olli-Matti Lieskivi kertoo taas olleensa aiemmin ”täysjoustomiehiä”, mutta viihtyy nyt läskipyörän päällä:
”Tosi monipuolinen peli! Uusia uria on helpompi lähteä tutkimaan paksurenkaisella ja kroppakin saa monipuolisempaa liikettä. Hiekkatielenkilläkin olen pysynyt jopa cyclocross-porukan vauhdissa. Paksupyörä on aloittelijallekin turvallinen vaihtoehto.”
Läskipyöräilmiön ohella talvisen maastopyöräilyn suosioon on vaikuttanut myös muu varusteiden kehittyminen. Sydäntalven pimeys teilataan tehokkailla valaisimilla: tuttukin lähipolku on pimeällä kuin pieni seikkailu.
Myös matkailuala on tarttunut fatbike-ilmiöön.
”Aito luminen talvi, merkityt fat bike-reitit, maisemat ja monipuoliset matkailupalvelut ovat yhtälö, joka houkuttelee Syötteelle läskipyöräilijöitä”, valottaa Syötteellä sijaitsevan, Suomen ensimmäisen pyöräilyhotelli BHC:n yrittäjä Juha Kuukasjärvi.
Teksti: Tiina Riikonen
Kommentoi