Lapin kiinnostavin ilmiö?

04.03.2015|Latu&Polku|8 vuodenaikaa, Luonto, Retkeily,

Ollessani reilut 20 vuotta sitten UK-kansallispuistossa töissä, tuli seurattua ulkolaisten kävijöiden mielenkiinnon kohteita.

Pinnalla kivet liikkuvat reunoille, kun hienojakoinen kostea maa jäätyy ja laajenee. Kuva: Matti Mela

Eräs eniten kyseltyjä paikkoja oli Korvatunturi puiston kaakkoiskulmalla. Monelle oli suuri pettymys, kun sen lähellekään ei päässyt millään ajopelillä, vaan oli hiihdettävä tai käveltävä pari peninkulmaa erämaassa.

Puiston päinvastaiselta laidalta löytyi toinen lukuisten kyselyjen kohde. Tankavaaran ympäristöön kaivetut II maailmansodan aikaiset saksalaisten asemat kiinnostivat etenkin keski-eurooppalaisia.

Monet halusivat muistoksi pätkän piikkilankaa, jota olikin satoja metrejä vielä jäljellä ruostumassa maastossa.

Kolmas kiinnostuksen kohde liittyi ilmastoon ja pohjoisuuteen.

Pohjois-Lapin tunturit ovat koko maapalloa ajatellen mielenkiintoisia, koska ne sijaitsevat kylmässä ilmastossa, mutta eivät kuitenkaan mannerjään alla. Tällaisilla alueilla esiintyy periglasiaalisia ilmiöitä, jotka kiinnostivat tiedemiehiä, opettajia ja opiskelijoita eri puolilta maapalloa..

Siksi suomalaisille niinkin tuttu ja vaatimaton ilmiö kuin routa, veti tutkijoita vuosittain UK -kansallispuistoon ja sen ympäristöön.

Roudalla ymmärretään maaperän vuotuista jäätymistä. Routakerroksen paksuus yltää vähälumisilla tuntureilla normaalivuosina vähintäänkin pariin metriin, mutta kylminä talvina ainakin tuplasti syvemmälle. Tähän vaikuttavat lumikerroksen ja lämpötilan lisäksi mm. maaperän rakenne ja kosteus.

Vuotuinen jäätyminen ja sulaminen saavat aikaan maakerrosten ja kivien liikkumista ja syntyy erilaisia routakuvioita.

Kivien nouseminen maan pintaan johtuu siitä, että kylmää hyvin johtavan kiven alle kehittyy jäälinssi, joka laajetessaan nostaa kiveä. Jään sulaessa kesällä, ympäröivä hiekka valuu ja täyttää kiven alle syntyneen tyhjän tilan. Näin kivi ei pääse vajoamaan takaisin.

Pinnalla kivet liikkuvat reunoille, kun hienojakoinen kostea maa jäätyy ja laajenee. Näin muodostuu erilaisia kivikuvioita, jotka parhaimmillaan synnyttävät kuusikulmioista koostuvan laajan kiviverkon.

Kivikuvioiden koko vaihtelee kämmenen kokoisista renkaista aina koko tunturin kattaviin, vaikeasti hahmoteltaviin muodostumiin. Kun Utsjoella vaeltaa Kaldoaivin ylängön pohjoisreunalla, avautuu Tenon laaksoon viettävässä rinteessä kivisiä ympyröitä, kuoppia, juovia ja kasautumia.

Routaa ja sen aiheuttamia muodostumia tutkimalla ja seuraamalla saadaan pitkäjänteinen kuva ilmaston kehittymisestä. Lyhyet lämpimien vuosien jaksot eivät routailmiöihin paljon vaikuta, mutta jos uusien routamuodostumien synty pysyvästi loppuu, kysymys onkin sitten jo todella merkittävästä muutoksesta.

Kirjoittaja on Inarissa asuva biologi ja valokuvaaja, joka havainnoi tällä palstalla Lapin luonnon vuodenkiertoa.

Kommentoi