Keskipäivän iltarusko
Kun kaamos loppuu, niin aurinko "liikkuu" korkeimmillaan niukasti horisontin alapuolella.
Pari päivää ennen kaamoksen loppua: auringonvalo taittuu keskipäivällä horisontin alapuolelta ja värjää taivaanrannan ja lumettoman puron pinnan uskomattomiin, punaisiin värisävyihin. Kuva: Matti Mela
Kaamoksen alkaessa – ja uudelleen sen lähestyessään loppuaan – aurinko "liikkuu" korkeimmillaan niukasti horisontin alapuolella. Tässä parin tunnin mittaisessa valonäytelmässä esiintyvät tiiviisti peräkkäin aamurusko, keskipäivä ja iltarusko.
Auringonvalon spektrin pitkäaaltoinen osa eli punaiset värit värjäävät taivaanrannan ja alapilvet mitä hurjimpiin sävyihin. Värit näkyvät myös maan pinnan vaaleissa ja muissa heijastavissa osissa, kuten hangessa, jäässä ja sulassa vedessä.
Inarin korkeudella nämä punaiset taivaat ovat parhaimmillaan marras-joulukuun vaihteessa ja uudelleen noin viiden viikon kuluttua tammikuun alkupuoliskolla. Niiden välissä on sitten harmaampi tai oikeastaan sinisempi jakso, riippuen pilvisyydestä.
Viime vuosina ilmasto on muuttunut Inarissakin sen verran, että keskitalvella saattaa esiintyä niin lauhoja ilmoja, että purot sulavat ja jäätyvät moneen kertaan.
Vielä parikymmentä vuotta sitten syksyllä satanut ensilumi pysyi pakkasella seuraavaan toukokuuhun asti. Hanki peitti vesistöt jo alkutalvesta kattavasti, ja Inarijärven suuret selät olivat kaamoksen alkaessa yleensä lujassa jäässä.
Nykyisin Inarijärven kelkkareittejä ei aina pystytä edes avaamaan ennen kaamoksen loppumista.
Sulasta vedestä ja kirkkaasta jäästä pitävät ainakin luontokuvaajat, jotka saavat revontulien ja auringon heijastumista vaihtelua mustavalkoiseen talvimaisemaan.
Talven ystäviä varmaan ilahduttaa kuitenkin havainto, että loppupäästään tämä vuodenaika ei vielä näytä antavan periksi.
Tuntureilla hiihdetään edelleen yöttömässä yössä.
Kirjoittaja Matti Mela on Inarissa asuva biologi ja valokuvaaja, joka havainnoi Lapin luonnon vuodenkiertoa.
Kommentoi