Juoksijan sydämeltä
Markus Torgeby löysi erämaasta elämän ja itsensä.
Maailma on täynnä tarinoita huiputetuista vuorista, kärsityistä kilometreistä ja itsensä voittamisesta mitä hullumpien haasteiden kautta.
Kustannusala haistaa tarinoissa rahan: voittajien, huippujen ja mestarien tarinat inspiroivat ihmisiä ja lisäävät kirjamyyntiä.
Moni kirja on kuitenkin vain päältä kaunis.
Usein päämäärä on tärkeämpi kuin matka, ja suorituskeskeisyys tekee niistä melko pinnallista luettavaa. Erityisesti jos kirjoittaja on jonkin sortin julkimo.
Mutta omaelämänkerrallisissa tarinoissa on myös voimaa. Sain huomata sen, kun käteeni osui keväällä suomeksi ilmestynyt Juoksijan sydän.
Kirja kertoo ruotsalaisen Markus Torgebyn tarinan. Miehen omin sanoin.
Markus Torgeby on Suomessa tuntematon, mutta nauttii länsinaapurissamme kulttimainetta erityisesti juoksupiireissä.
Markus oli nuorena huippulahjakas juoksija, joka menetti ulkopuolisten paineiden alla juoksemisen ilon. Samoihin aikoihin hän hoiti myös MS-tautiin sairastunutta äitiään.
Viimeinen niitti urheilu-uran lopettamiselle oli loukkaantuminen harjoitusleirillä ennen nuorten EM-kilpailuja. Markus muutti itse tekemäänsä kotaan Jämtlandin tuntureille, erämaahan, elämään itsekseen. Viideksi vuodeksi.
Lukukokemus oli pysäyttävä. Eikä pelkästään siksi, että elämä tunturiluonnon armoilla on nykyihmisille eksoottista.
Markuksen tarina haastoi nimittäin ajattelemaan myös oman elämän tarkoitusta.
Kirja meni niin sanotusti ihon alle.
Luin kirjan yhdessä illassa ja päätin, että tämän miehen kanssa haluan vielä keskustella.
Markus Torgeby vastaa puhelimeen Öckerön saarella, Göteborgin edustalla. Hän on nukkunut edellisen yön ulkona. Takatalvi oli yllättänyt huhtikuun lopulla myös Ruotsin: yö oli ollut kylmä.
Entinen juoksijalahjakkuus ja metsien mies on tätä nykyä aviossa ja kolmen lapsen isä.
Kirjassaan hän kuvaa kauniisti perheensä arkea Jämtlandissa, erämaamökissä. Viime kesänä he muuttivat kuitenkin takaisin Öckerön saarelle, josta Markus on kotoisin.
”Tarkoitus on asua pari vuotta etelässä vaimon töiden takia ja palata sitten takaisin Jämtlandiin”, Markus kertoo.
Vuodet kodassa opettivat hänet kuitenkin nauttimaan kylmässä nukkumisesta, joten aina silloin tällöin on päästävä ulkoilmaan nukkumaan.
Markus asui yhteensä viisi vuotta yksin erämaassa, joista neljä vuotta kodassa ja vuoden hylätyssä mökissä.
Kokemus on edelleen Markuksen mielestä härlig, ihana.
”Elämä oli konkreettista, perusasioiden äärellä. Erämaassa elämä on mustavalkoista, kun kaupungissa se on harmaan sävyjä”, Markus innostuu muistellessaan.
Mutta ei se helppoa ollut.
Kirjassan Markus kertoo pimeän pelostaan, kylmyydestä, nälästä ja tylsistymisestä. Luovuttaminen ei tullut kuitenkaan missään vaiheessa mieleen, niin suuri oli elämän ja etsimisen jano.
”Erämaa auttoi minua löytämään itseni. Kun pakotin itseni vaikeisiin olosuhteisiin, jotain kuoriutui esiin. Löysin kaiken alta Markuksen. Ja vapauden.”
Luonnosta tuli Markukselle mentori, joka valmensi häntä. Samalla elämä erämaassa oli sielua parantava kokemus.
”Olin ennen metsään muuttoa niin hukassa, että tuskin eläisin tänä päivänä, jos en olisi lähtenyt. Erämaassa kaikki on kirkasta ja selvää.”
Markuksen puheessa, kuten myös kirjassa, toistuvat itsensä etsimisen ja löytämisen teemat.
Yksi merkittävimmistä muutoksista Markuksen elämässä tapahtui hänen isoisänsä kuolinvuoteella.
”Hän sanoi minulle, että mene naimisiin ja anna vaimosi määrätä. Se on sinulle parasta”, Markus muistelee huvittuneena.
Muutaman viikon päästä hän tapasikin tulevan vaimonsa Fridan.
Frida seurasi Markusta pohjoiseen, Järpeniin, jonne he rakensivat mökin, kun perhe alkoi kasvaa.
Perhe-elämän sitoumuksista huolimatta juoksu on entiselle huippulahjakkuudelle edelleen tärkeä – ellei jopa elintärkeä – osa elämää.
”Juoksu on ovi siihen samaan tunteeseen, paluu aikaan, jolloin asuin kodassa”, Markus kertoo.
Aikaisemmin Markus juoksi kaksi kertaa päivässä, mutta vaimonsa pyynnöstä hän juoksee enää vain päivittäin.
”Juoksen, koska se auttaa minua pysymään elämässä kiinni.”
Lopuksi on kysyttävä Markukselta elämän tarkoituksesta. Löytääkö sen erämaasta?
”Ajattelen, että elämän tarkoituksena on tulla omaksi itsekseen. Minun tavoitteeni on tulla Markukseksi.”
Häntä on auttanut myös keskittyminen vain niihin asioihin, joita voi muuttaa.
”Kun äitini sairastui MS-tautiin, sille ei voinut kukaan mitään”, Markus antaa esimerkin.
”Elämme toisaalta hienoa aikaa, varsinkin Pohjoismaissa, ihmisillä on ruokaa pöydässä, kukaan ei näe nälkää. Samalla on kuitenkin tarjolla vaihtoehtojen noutopöytä: erilaisia mahdollisuuksia on liikaa. ”
Taistelua ei siis käydä enää eloonjäämisestä, vaan se on siirtynyt ihmisten pään sisälle – esimerkiksi kysymykseen oman elämän tarkoituksesta.
Markus toivoo, että hänen tarinansa voisi auttaa ihmisiä. Kirjaan se on tiivistetty hienosti:
”Mikä saa ihmisen voimaan paremmin? Mikä tekee elämästä elämisen arvoista? En tiedä, miten toisten pitäisi elää. Tiedän vain, että metsä ja juokseminen auttoivat minua löytämään oman tapani.”
Teksti: Panu Könönen
Markuksen treenivinkit
01 Ymmärrä, ettet juokse jaloillasi, vaan päälläsi. Monille juoksemisesta tulee kuluttamista, jotain mikä pitää kirjata tai ylittää. Jos harjoittelet liian suorituskeskeisesti, niin juoksu muuttuu raskaaksi – tekee mieli lopettaa. Minä juoksen, koska haluan juosta. En suorittaakseni. Liikkumisen vapaus katoaa, jos se latistetaan joksikin, jota voidaan vertailla.
02 Harjoittele monipuolisesti. Jos treenaat kolme kertaa viikossa, niin älä juokse aina samaa reittiä ja samalla vauhdilla. Vaihtele harjoituksia: välillä pitkiä matkoja, välillä intervalliharjoituksia, välillä täysillä 10 minuuttia.
03 Luonto tarjoaa virikkeitä. Älä keskity juostessasi vain yhteen asiaan, kuten kilpailuun valmistautumiseen. Keskity lenkeillä myös luontoon, vaikkapa vuodenaikojen mukaan: keväällä kun lehdet ja kukat tekevät tuloaan, syksyllä, kun ruska värjää luonnon. Saat paljon enemmän irti.
Juoksijan sydän ja sen kirjoittaja Markus Torgeby nauttivat Ruotsissa kulttimainetta. Lahjakkaan juoksijan tarina on koskettava, ja erikoinen. Kaksikymppinen Markus lähtee etsimään itseään Jämtlandin tuntureilta – asuen siinä samalla neljä vuotta itse rakentamassaan kodassa. Kirjaa tarjoaa näkökulmia juoksemiseen, mutta myös elämän tarkoitukseen (sh. 29,90 €). DOCENDO.FI
Kommentoi