Erttetvarrin kivikaarre

09.03.2015|Latu&Polku|8 vuodenaikaa, Retkeily,

Erttetvarrin seutu kuuluu Utsjoen arktisimpiin alueisiin. Teksti: Matti Mela

Erttetvarrin tuulinen lounaisrinne pysyy talvellakin vähälumisena ja kaarteen kivilatomukset ja puuosat erottuvat selvästi. Kuva: Matti Mela

Utjoen Paistuntureilla, Kevon kanjonin pohjoispuolella, Erttetvarrin tunturissa, on merkillinen ja mielenkiintoinen rakennelma. Porojen paikallaan pitämistä ja käsittelyä varten on rakennettu satojen metrien pituinen aitaus, jonka keskeiset osat on ladottu irtokivistä.

Kivikaarteeseen johtavat siulat ja pari veräjää ovat puuta. Myös kivistä aitaa on paikoin korotettu puurakenteilla.

Kaarteen rakennuttajana pidetään 1800-luvun alkupuolella vaikuttanutta Ivvar Pieskiä. Aitausta laajensi myöhemmin 1800-luvun lopulla toinen kuuluisa poronomistaja Nils Vuolab (Gadja-Nilla).

Aluksi kiviaitausta käytettiin porojen lypsykaarteena, mutta myöhemmin myös vasanmerkityksissä. Tässä toiminnassa aitausta pidettiin kunnossa pitkälle 1900-luvun puolelle asti.

Utsjoelta tunnetaan Erttetvarrin kaarteen lisäksi toinenkin vastaavanlainen kivikaarre Paistuntureiden länsireunalta, joskin kooltaan ja kunnoltaan vaatimattomampi.

Ilmeisesti tämäkin oli Ivvar Pieskin rakentama.

Samantapaisia kivikaarteita on löydetty enemmän pohjoisempaa, Ruijasta. Niissäkin alhaalta tulevat siulat ohjaavat tunturinrinnettä kiipeävät porot suljettuun kaarteeseen.

Norjan puolen aitoja on ilmeisesti aiemmin käytetty villipeurojen pyyntiin, ja voi olla, että Erttetvarrin vanhimmat rakenteet ovat toimineet samassa tarkoituksessa.

Peuranpyyntiin viittaavat kiviset merkit eli urrit, joita on löydetty näiden kaarteiden luota. Ne ovat olleet merkkejä muille ihmisille aitauksen omistajista ja alueen käytöstä.

Kirjoittaja on Inarissa asuva biologi ja valokuvaaja, joka havainnoi tällä palstalla Lapin luonnon vuodenkiertoa.

Kommentoi