Suomen Ladun teemat vaalikaudelle 2011–2014
Suomen Latu on valinnut neljä teemaa, joita tulemme ulkoilun keskusjärjestönä ajamaan seuraavan vaalikauden aikana. Teemat on koottu yhteistyössä Suomen Ladun neuvottelukunnan kanssa.
1. Ulkoliikunnan olosuhteiden edistäminen
2. Koululaisten iltapäiväliikunnan selkeä vastuuttaminen ja resursointi kouluille
3. Metsien virkistyskäytön nykyisen tason turvaaminen
4. Verotuksen tulisi kannustaa liikkumiseen
Suomen Ladun neuvottelukuntaan kuuluvat Ilkka Vuori (pj), Satu Hassi, Pentti Kivinen, Timo Laitinen, Pertti Mustajoki, Pekka Puska, Kari Rajamäki, Rauno Saari, Tapio Välinoro, Juha Mieto, Erkki Kukkonen, Martti Anttila, Pekka Hallberg, Rauno Väisänen, Risto Sulkava, Sari Essayah, Päivikki Palosaari, Pirjo Ala-Kapee, Paula Kokkonen, Eino Siuruainen ja Hannu Herranen.
1. Ulkoliikunnan olosuhteiden edistäminen
Suomen Ladun teettämän kyselyn mukaan suomalaisen aikuisväestön mielestä kaikista liikuntapaikoista eniten pitäisi kehittää lähiulkoilureittejä ja -paikkoja. Suomessa on paljon metsää ja luonto on lähellä, mutta reittejä ei ole. Reittien puute koetaan ulkoilun esteeksi myös maaseudulla.
Rakennetut ulkoilupaikat ovat tärkeitä, koska ne liikuttavat massoja. Liikuntapaikat liikuttavat ihmisiä myös ilman ohjausta tai tiettyä harjoitteluaikaa. Myös arki- ja työmatkaliikuntaa suoraan kotioven edestä tulisi edistää.
Liikuntapaikkojen rakentamista ja ylläpitoa toteutettavat useat eri tahot (esim. OPM, kunnat, Metsähallitus, yksityiset toimijat), valtion rahoitus on oleellinen ohjaava vaikutin. Tarvitaan myös tutkimusta, mitä liikuntapaikkoja (niin sisä- kuin ulkoliikuntapaikat) on rahoitettu viime vuosina.
a) Suomalaisen liikuntapaikkarakentamisen pitää tukea riittävästi massaliikuttamista
b) Pyöräilyn edistäminen vaatii suurempia satsauksia
c) Liikuntapaikkarakentamisessa pitää ottaa huomioon kestävän kehitys, joka tarkoittaa lähiulkoilureittien ensisijaisuutta uusia liikuntapaikkoja suunniteltaessa.
d) Ikärakenteen muuttuminen vaatii myös uudenlaisia liikuntapaikkoja. Ikääntyvä väestö vaatii esimerkiksi helppokulkuisempia lähiulkoilureittejä. Paikallinen ELY-keskus voisi rahoittaa hyvin pieniäkin ulkoliikuntapaikkoja.
e) Onko valtion liikuntapaikkarakentamisen tukemisessa kehittämistä siinä, että pitäisi olla eri kategoriat esim. ulko- ja sisäliikunnalle. Johtaisiko tämä tasapainoisempaan rahojen jakoon ja hakemiseen?
f) Suomen Ladun huoli on, että sen toiminta sijaitsee OPM:n, MMM:n, YM:n ja STM:n välimaastossa. Valtion tuottavuusohjelma voi tiputtaa välimaastossa olevan toiminnan helpommin pois.
2. Koululaisten iltapäiväliikunnan selkeä vastuuttaminen ja resursointi kouluille
Eurooppalaisessa vertailussa koululaistemme vuosittainen liikuntatuntien määrä on nyt keskitason alapuolella. Varusmiesten keskimääräinen paino on lähtenyt tasaiseen nousuun ja on nyt n. 7 kg enemmän kuin vuonna 1993, 2-tyypin diabetes on lisääntynyt reilun 4 prosentin vuosivauhtia.
Koululaisemme ovat saaneet suitsutusta tiedollisesta tasostaan kansainvälisessä Pisa-tutkimuksessa, mutta samalla heidän kokemansa hyvinvointi on kansainvälisen vertailun pohjilla. Kuluttajatutkimuskeskuksen mukaan suomalaisilla perheillä on pääsääntöisesti riittävästi rahaa, muttei yhteistä aikaa.
Liikuntaseuroista ja -yhdistyksistä on toivottu koululaisten liikuttamistarpeen täyttäjiä erityisesti iltapäiväkerhojen vetäjinä. Iltapäivätoiminnalle ei ole luotu selkeitä pelisääntöjä ja malleja, jotta siitä saataisiin valtakunnallisesti ammattimaisesti toimiva järjestelmä. Jos näitä malleja ja toimijoiden ansaintalogiikkaa ei avata ja määritellä, niin toiminta jää harrasteluksi, eikä siitä ole koululaisten liikunta-aktiivisuuden pelastajaksi.
Toimiva koulujen iltapäiväkerhotoiminta olisi suomalaisperheiden yhteiselon pelastaja, sillä sosiaalinen kanssakäyminen oman perheen kanssa jää iltaisin vähäiseksi, kun perheen toinen vanhempi kuljettaa lapsia kodin ja harrastuspaikan välillä. Puolikkaan perheen saavuttua treeneistä kotiin onkin jo aika valmistautua nukkumaan ja todellinen aktiivinen yhdessäolo jää ”taksimatkojen” varaan.
Istuvaksi ja epäsosiaaliseksi muuttunut elämäntapamme edellyttää erityisesti liikuntatuntien, mutta myös muun liikunnallisen elämäntavan lisäämistä kouluissa, sillä lihavuuteen, kakkostyypin diabetekseen ja sosiaalisen yksinäisyyden tunteeseen voidaan vaikuttaa positiivisesti liikuntaa lisäämällä.
Suomen Ladun ratkaisuehdotuksia:
a) Toimivin malli olisi sellainen, että koulut vastuutettaisiin iltapäivätoiminnan järjestäjiksi
b) Kouluille annettaisiin tähän vaadittavat resurssit ja työkalut.
c) Kouluilla pitäisi olla toimintaa kello 14–16 välillä, jolloin lapset voisivat jäädä koulupäivän jälkeen harrastamaan.
d) Koulujen kerhojärjestelmä ajettiin aikanaan alas, kerhojen pidosta ei saanut korvausta, eikä toiminnalle osoitettu resursseja. Iltapäivätoiminnalla on kuitenkin kaksi tärkeää merkitystä: perheille lisää aikaa ja lapset hyvään hoivaan.
e) Eläköityvää ikäluokkaa voisi ehkä käyttää vapaaehtoiseen toimintaan ja sen ohjaamiseen
3. Metsien virkistyskäytön nykyisen tason turvaaminen
Metsien virkistyskäytön nykyinen taso on turvattava. Nykyinen taso voidaan ylläpitää, kun huolehditaan siitä, että jokamiehenoikeudet, valtion metsien virkistyskäyttö, metsälaki ja ulkoilulaki pysyvät vähintään nykyisellä tasollaan.
Suomen Ladun huoli on, että moni maankäyttötapa syrjäyttää nykyisin jokamiehenoikeudet. Tulevaisuudessa on tarpeen varmistaa, että jokamiehenoikeudella käytettäväksi jää tarpeeksi alueita. Tässä yhteydessä ovat tärkeitä erityisesti kaavoitusprosessit ja virkistysalueet. Esimerkiksi maakuntakaavojen yhtenä sisältövaatimuksena on, että kaavalla on varmistettava virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyys (Maankäyttö- ja rakennuslaki).
a) Oikeus käyttää toisen maa- tai vesialueita
b) Oikeus hyödyntää eräitä luonnontuotteita
c) Oikeus ei riipu oikeuden käyttäjästä eikä alueen omistajasta
d) Maanomistaja voi vaikuttaa oikeuteen maankäytöllä (pihat, tuotantoalueet, jne.)
e) Reunaehtona, ettei toiminta aiheuta vähäistä suurempaa haittaa tai häiriötä
Seuraavat alueet eivät kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin:
a) Kotirauhan alue
b) Viljelykset
c) Suojelualueet (joskus)
d) Puolustusvoimien alueet ja rajavyöhyke
e) Rakennetut alueet
f) Vesialueiden yleiskäyttöoikeus on turvattu (myös uusi vesilaki)
Valtion metsien virkistyskäytön tulevaisuus
Valtion metsien virkistyskäytön turvaaminen nykyisellä tasolla on Suomen Ladun minimitavoite. On tärkeää, että valtion metsien käyttö säilyy poliittisessa ohjauksessa, jotta kansallisaarteemme – upea luonto jokamiehenoikeuksineen – ei joudu kauppatavaraksi.
Asiaan liittyy myös monia kansanterveydellisiä pelkoja: jokainen maksu ja este, joka tulee luonnossa liikkumisen esteeksi, vähentää suomalaisten ulkoilua luonnossa sekä lisää sosiaali- ja terveysmenoja.
Metsähallituksen luontopalveluille esitetyn budjettileikkauksen tuoma julkisuus herätti syksyllä 2010 keskustelua retkeilypalveluiden maksullisuudesta. Lapin medioissa kirjoitettiin tosissaan jopa kalastuslupaan verrattavasta kansallispuistomaksusta. Huollettujen retkeilypalveluiden, kuten polttopuiden ja käymälöiden, maksullisuutta on aikaisemminkin ehdotettu ratkaisemaan luonnon virkistyspalvelujen rahoitusta. Esitetty kansallispuistomaksu oli kuitenkin aivan uusi avaus.
Kansallispuistot mahdollistavat arvokkaan luonnon ja maisemien säilymisen tuleville sukupolville, luontokasvatuksen, tutkimuksen sekä kansalaisten luonnossa virkistäytymisen. Lisäksi ne mahdollistavat paikallisesti erityisesti matkailualan yritystoimintaa. Kansallispuistojen perustarkoitus tiivistyy hienosti Urho Kekkosen kansallispuiston portilla olevassa kyltissä: ”Ihmisten iloksi ja hyödyksi”.
Kansallispuistojen maksullisuus johtaisi käytännössä siihen, että kävijämäärät pienenisivät. Samalla paikallinen matkailuyrittäjyys kärsisi, suomalaiset liikkuisivat vähemmän ja maksaisivat enemmän veroja kattaakseen nousevat terveydenhoidon kustannukset.
Metsälakia tullaan muuttamaan todennäköisesti syksyllä 2011. On tärkeää varmistaa, että luonnon virkistyskäytön edellytykset säilyvät Metsälain muutoksen yhteydessä.
4. Verotuksen tulisi kannustaa liikkumiseen
Yhteiskunnan pitäisi ohjata verotuksella ihmisiä liikkumaan enemmän ja syömään terveellisemmin.
Huolimatta vuoden alussa perimään aloitetusta makeisverosta, suuren linjan verotuspolitiikkamme näyttää kannustavan kansalaisiamme syömään enemmän ja liikkumaan vähemmän. Parin viime vuoden aikana elintarvikkeiden ja ravintolapalveluiden verotusta on kevennetty ja samalla liikuntapalveluiden verotusta on korotettu.
Räikein epäkohta näkyy liikuntatuotteiden verotuksessa. Liikuntavälineistä joutuu maksamaan saman 23 % arvonlisäveron kuin vaikkapa televisiosta tai pelikonsolista.
Verotuksella voidaan vaikuttaa kansalaisten liikkumistapoihin ja sitä kautta terveyteen. Muita huomioitavia seikkoja ovat täysi autoetu ja työmatkaliikunnan tukeminen. Työmatkaliikunnalla pystyttäisiin todella vaikuttamaan kansanterveyteen, joten työmatkaliikunnan esteitä pitää poistaa.