Hiihtolatujen turvallisuus

Latuturvallisuus koostuu latujen suunnittelusta ja rakentamisesta, latujen kunnossapidosta, hiihtäjien opastamisesta, varoittamisesta ja tiedottamisesta sekä ohjeista hätätilanteissa toimimiseen. 

Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukes ohjeistaa tuoteturvallisuuteen liittyen myös latujen pitämiseen ja käyttämiseen liittyvissä asioissa. Tukesin antaman ohjeen mukaan turvallisuusasiakirja tarvitaan yleiseen käyttöön tarkoitetuille hiihtoladuille vain silloin, kun laduilla järjestetään tapahtumia tai muuta vastaavaa. Ladunpitäjän on kuitenkin turvallisuus- ja vastuusyistä hyvä miettiä ja kirjata ylös etukäteen esimerkiksi se, miten ulkoilijoita varoitetaan latupohjana käytetyn luonnonjään heiketessä. 

Tukesin sivut löytyvät täältä

Maastohiihto (ladun pitäjälle), laskettelu ja hiihto (palvelun käyttäjälle). 

Tietoa hiihtolatujen pitäjälle

Lähde: Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella. Anne Rautiainen (toim). Ympäristöministeriö 2012.

Ladun perustamisesta ja pitämisestä ei ole erikseen säädetty. Ulkoilureitille perustettua, yleiseen tai yksityiseen käyttöön tarkoitettua latua ei saa rikkoa eikä sen käyttöä haitata.

Useimmiten hiihtolatuja pidetään yllä latukoneella tai moottorikelkalla. Niiden käyttö vaatii maa-alueella maanomistajan luvan. Jääpeitteisellä vesialueella saa ajaa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ja tehdä hiihtoladun ilman erityistä lupaa.

Latupoolit ja eräät muut latuja pitävät tahot ovat rahoittaneet latujen pitoa perimällä vapaaehtoisia maksuja. Vapaaehtoiset maksut eivät vaikuta oikeuteen käyttää reittiä. Ladunpitäjä ei voi vaikuttaa reitin käyttöoikeuteen lukuun ottamatta alueella järjestettyjä tilaisuuksia, kuten hiihtokilpailuja.

Vesilain yleiskäyttöoikeudella voidaan perustaa jäälle hiihtolatu. Jääpeitteiselle vesialueelle tehdylle ladulle ei saa aiheuttaa tarpeetonta vahinkoa eikä sen käyttöä saa häiritä (vesilaki 16 luku 3 §). Toisaalta jäälle avattu latu voi vaarantua vesialueen omistajan harjoittaman laillisen toiminnan kuten kalastuksen tai muun yleiskäytön johdosta.

Jäällä liikutaan pääsääntöisesti omalla vastuulla. Reitin käyttäjä kuitenkin yleensä olettaa, että jäälle merkitty latu tai luistelureitti on käyttökunnossa ja turvallinen. Tästä syystä reitin pitäjän tulisi seurata jään kuntoa ja turvallisuutta ja tarvittaessa sulkea reitti.

Jäälle saa tehdä avannon, mutta se on merkittävä hyvin hiihtäjien ja muiden kulkijoiden turvallisuuden varmistamiseksi. Merkitsemättömän avannon tekijä saattaa joutua vastuuseen vaaran aiheuttamisesta (rikoslaki 44 luku 14 §). Avannon ja ladun välisestä etäisyydestä ei ole säädetty.

Hiihtoladut on tehty hiihtämistä varten, mutta niillä voidaan liikkua muullakin tavoin edellyttäen, että liikkuminen ei riko latua.

Reitinpitäjän oikeuksista ja velvollisuuksista ei ole erikseen säädetty. Reiteillä liikutaan lähtökohtaisesti jokamiehenoikeudella ja omalla vastuulla. Reitinpitäjä kuitenkin vastaa reitin rakenteiden turvallisuudesta, ja sen tulee antaa tarvittaessa ohjeita reitin turvallisuuden varmistamiseksi esimerkiksi tiedottamalla ja opastamalla (kuluttajaturvallisuuslaki 920/2011 2 luku 5 §). Reitin käyttöä koskevien ohjeiden noudattamatta jättäminen ei sinällään ole rangaistava teko. Reitinkäyttäjä ei voi vedota tietämättömyyteen toimintansa vaaraa, vahinkoa tai haitta aiheuttavista seurauksista, jos hän ei noudata reitin käytöstä annettuja ohjeita.

Reitinpitäjä voi perustellusta syystä rajoittaa reitin käyttöä. Käyttörajoituksia voidaan asettaa esimerkiksi reitin käyttäjien turvallisuuden varmistamiseksi ja reitin rakenteiden turvaamiseksi. Reitin käyttörajoitukset eivät saa estää laillista jokamiehenoikeuden käyttöä.

Jokamiehenoikeudet ja latujen käyttö

Lähde: Jokamiehenoikeudet ja toimiminen toisen alueella. Anne Rautiainen (toim). Ympäristöministeriö 2012.

Nykyaikaisilla suksilla hiihdetään useimmiten valmiita, koneellisesti tehtyjä perinteisen ja luistelutyylin latu-uria pitkin. Hiihtolatujen sijoittamisella voidaan siten vaikuttaa siihen missä hiihdetään. Hiihtämistä voidaan rajoittaa vain erityisistä syistä esimerkiksi erityiseen käyttöön otetuilla alueilla. Tietyissä tapauksissa hiihtolatu voi olla yksityinen tai sillä hiihtämisestä voidaan periä maksua.

Jos latu ei siitä vaurioidu, hiihtoladulla voi liikkua jokamiehenoikeudella myös muulla tavoin kuin hiihtäen. Siten esimerkiksi jalan tai lumikengillä voi useimmiten kulkea latualueen sivussa. Yleiseen käyttöön tarkoitetun ladun rikkomisella voidaan syyllistyä vahingontekoon. Yleiseen käyttöön tarkoitetulle ladulle ei saa viedä koiraa (järjestyslaki 4 luku 14 §).

Yhteistyössä