Taustaa
 

Lajin taustasta tiedetään, että jo muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset ovat hoitaneet sairauksiaan kylmällä vedellä. Tuolloin uskottiin, että kylpeminen 18-asteisessa vedessä laihduttaa, parantaa reumatismin ja niveltulehduksen, helpottaa sydän- ja vesisuonisairauksia sekä auttaa aineenvaihdunnallisiin ongelmiin. Myöhemmin 1800-luvulla kylmävesihoito oli yleislääke lukuisiin sairauksiin. Sen uskottiin parantavan masennuksen ja kaikenlaiset keuhko-, aivo- ja sydänsairaudet.

Lisäksi kolttasaamelaiset ja karjalaiset ortodoksit ovat myös hoitaneet sieluaan käymällä joukolla avannossa loppiaisen jumalanpalveluksien yhteydessä. Tämä perinne elää Venäjällä edelleen.

Suomessa ensimmäiset avantouinnin lajikokeilut löytyvät 1600-luvulta, jolloin uitiin saunan jälkeen jälkihikoilun estämiseksi. Varsinainen avantouinnin isä Suomessa on Virossa syntynyt helsinkiläinen Eemil Järviö joka perusti Helsinkiin Talviuimarikerhon vuonna 1924. Seura rekisteröitiin vuonna 1948 ja toisen maailmansodan jälkeen alkoi suuri jäsenmäärän kasvu ja myös avantouintipaikkoja perustettiin lisää.

Valtakunnallisen toiminnan aloitti 1980-luvulla tamperelainen avantouintiseura Norppa. Seuran puheenjohtajan Lauri Huovialan aloitteesta Suomen Latu otti avantouinnin osaksi kuntoliikuntatoimintaansa. Vuodesta 1990 Suomen Latu on huolehtinut lajin kehittämistä ja edistämisestä.

1992 perustettiin Suomen Ladun avantouintiklubi, jonka tehtäväksi määriteltiin lajin koordinointi ja kehittäminen valtakunnallisella tasolla. Työryhmä on vuodesta 1997 vuoteen 2010 toiminut avantouintijaoston nimellä, nykyisin talviuintityöryhmä. Siihen kuuluu puheenjohtaja ja 3-5 jäsentä.