Retkisuunnistus on helppoa
Retkisuunnistus voidaan vaativuuden suhteen jakaa kolmelle tasolle.
Ensimmäisellä tasolla, merkityillä poluilla, retkeily on helpoimmillaan. Polku on selkeä ja risteyksissä on usein opasviitatkin, joten eksymisen vaara on normaalilla säällä olematon. Suo-osuudet on yleensä pitkostettu ja purojen yli pääsee siltoja pitkin. Retkelle voi lähteä kuka tahansa.
Suunnistustaidoksi riittää se, että osaa asettaa kartan oikein päin ympäröivään maastoon nähden. Kompassineulan terävämpi pää osoittaa pohjoiseen. Kartta käännettään niin, että yläreuna on neulan neuvomassa suunnassa.
Merkityllä reitillä luonnosta nauttiessaan voi samalla opetella kartan ja kompassin käyttöä.
Toisella tasolla jatketaan merkittyjen reittien ulkopuolellekin, mutta tukeudutaan kuitenkin polkuihin ja jokivarsiin. Suosituilla vaellusseuduilla jokien ja purojen rannoilla kulkeekin usein polkuja. Jokien yli on jo osattava kahlata turvallisesti, eikä märkiä paikkoja polulla saa kavahtaa.
Karttaa ja kompassia on seurattava tarkemmin. Retkeilijä ei voi olla varma, ovatko kaikki maastossa näkyvät purot ja polut piirretty karttaankin. On hyvä ottaa perussuunta kompassiin ja tarkistaa kulkusuunta silloin tällöin siitä. Risteyksissä on varmistuttava oikeasta haarasta.
Kolmannen tason retkisuunnistaja osaa kulkea erämaassa juuri sinne minne haluaa, riippumatta poluista ja puroista. Kokenut kulkija valitsee kartan mukaan itseään miellyttävän reitin, joka usein noudattelee hyviä, kuivia kulkumaita. Suunnistus koostuu monenlaisista osista: välillä kuljetaan polkuja tai vesistöjen varsia pitkin, välillä kuljetaan kompassisuunnalla umpimetsässä tai poluttomalla paljakalla.
Teksti on osa Jouni Laaksosen kirjoittamasta artikkelista Suuntaa etsimässä (Latu ja Polku 4/2006)
Suunnistuksen perustermit
Kartan mittakaava Lapissa 1:100 000 tai 1:50 000 on hyvä, etelämpänä tarkempikin. 1:100 000 tarkoittaa, että 1 cm kartalla on sama kuin 1 km maastossa. 1:50 000 on siis tarkempi kuin 1:100 000.
Ulkoilukartta, maastokartta, peruskartta Ulkoilukartta on tehty erityisesti retkeilijän tarpeisiin. Pohjakartan päälle on piirretty punaisella merkityt reitit, huolletut tulipaikat, autiotuvat, poroaitojen portit, sillat ym. Maastokartta (1:50 000) ja Peruskartta (1:20 000 ja 1:25 000) ovat erittäin tarkkoja karttoja. Maastokartta sopii mainiosti retkeilyyn. Punaisia ulkoilumerkkejä ei ole, mutta polut, tuvat ja nykyään huolletut taukopaikatkin löytyvät.
Suunnan ottaminen Kartta saa olla miten päin tahansa. 1) Aseta kompassin pitkä sivu kulkemaan lähtöpaikasta määränpäähän niin, että kompassilevyssä oleva nuoli osoittaa määränpäähän päin. 2) Käännä kompassin neularasian viivat samansuuntaisiksi kuin kartan pohjois–etelä-viivat, siten että hahlo osoittaa kartan pohjoiseen. 3) Ota kompassi käteesi, aseta se suunnilleen vaakasuoraan, ja käänny niin että kompassin pohjoisneula osuu hahloon. Kompassilevyn pitkä sivu ja samalla nuoli osoittavat määränpäähän.
Kokonaiskorjaus Kokonaiskorjaus tarkoittaa kartan pohjoisen ja kompassin pohjoisen välistä eroa. Kompassi osoittaa magneettiselle pohjoisnavalle, joka on eri paikassa kuin maantieteellinen pohjoisnapa. Lisäksi pallon muotoisen planeettamme litistäminen litteälle kartalle aiheuttaa hieman vääristymää. Nyrkkisääntö Suomessa on, että kokonaiskorjaus on noin 5–10 astetta. Kun otetaan kompassilla suuntaa kartasta, tulokseksi saadusta asteluvusta pitää vähentää tuo 5–10 astetta, jotta kompassi osoittaa todella oikeaan suuntaan. Tarkka korjauksen lukema löytyy yleensä kartan reunasta.
Suunnassa kulku Tarkin keino kulkea tiettyyn suuntaan on ottaa kartalta suunta kompassiin ja valita näkyvissä olevasta etumaastosta selkeä maamerkki kyseisestä suunnasta. Kun saavutaan maamerkille, otetaan uusi suunta seuraavaan etappiin jne. Metsäisessä maastossa tämä käy kuitenkin käytännössä hankalaksi, kun eteensä ei kovin pitkälle näe. Varsin hyvin suunnassa oppii pysymään niinkin, että kulkee mielestään suoraan ja melko tiuhaan tarkistaa suuntansa kompassista. Toki tällöinkin suunnassa pysymistä tarkistetaan välitavoitteilla, mutta nämä maamerkit voivat sijaita useamman kilometrin välein.
GPS eli satelliittipaikannin GPS kertoo koordinaatein sen hetkisen sijaintinsa maastossa, ja kartan koordinaattiruuduston avulla voi määrittää sijaintinsa kartalla. Toisaalta, jos määränpäänä olevan kohteen koordinaatit ovat ennalta tiedossa tai ne mitataan kartalta, GPS näyttää suunnan ja jäljellä olevan matkan kohteeseen. Uusissa malleissa on myös karttoja. GPS on hyvä renki, mutta isännäksi sitä ei kannata kohottaa. Virran loppuessa tai toimintahäiriön sattuessa on osattava käyttää karttaa ja kompassia.