Kuva: Joel Nykter

 

Maastopyöräilyn historia

Maastopyöräily kehittyi 1970-luvulla Yhdysvalloissa, Californian Marinissa, missä surffausta ja rullalautailua harrastaneet nuoret miehet alkoivat kuluttaa aikaansa ajelemalla cruiser pyörillään alas vuoripolkuja. He keksivät alkaa käyttämän cruisereissaan moottoripyörissä käytettyjä osia, kuten leveämpiä renkaita ja tehokkaampia jarruja, jolloin pyörien maastoajo-ominaisuudet paranivat.

Pyörätyyppi lähti kehittymään hyvin nopeasti ja sen tunnusmerkeiksi vakiintuivat reilulla ilmatilalla varustetut 26-tuumaiset renkaat, tukeva runkorakenne, tehokkaat jarrut ja maantiepyöriin verrattuna paljon ryhdikkäämpi ajoasento, jolloin pyörän hallinta on teknisessä maastossa helpompaa. Alkuaikoinaan pyörätyyppi kamppaili suosiostaan lajin harrastajien parissa bmx-pyörien (bicycle moto-cross) kanssa. Kummallakin pyörätyypillä oli oma koulukuntansa, mutta 26-tuumaisilla renkailla varustettu mtb (mountainbike) vakiinnutti asemansa maastopyöräilijöiden keskuudessa, ollen isompien renkaidensa ansiosta täysin ylivoimainen väline maastossa ajamiseen verrattuna 20-tuumaisilla kiekoilla varustettuun pieneen bmx-pyörään

1980-luvun jälkeen maastopyörien tekniikka alkoi kehittyä huimaa vauhtia. Laji levisi myös Suomeen 80-luvun aikana ja ensimmäisenä sitä alettiin harrastamaan Kiilopään tunturilla, Saariselällä. 90-luvulla alkoi Suomessakin todellinen maastopyöräbuumi. Pyörätyypistä tuli hetkessä suosituin. Renkaiden tuumakooksi vakiintui26”, mutta muutoin lukuisat eri valmistajat tarjosivat kilpaa markkinoille erilaisia runko-, jousitus- ja jarruratkaisuja. Täysjousitetuissa pyörissä on edelleen laaja kirjo erilaisia rungon jousitusratkaisuja mutta jäykkäperäisten runkojen rakenteeksi on vakiintunut perinteinen kolmiorunko. Etupään jousituspuolella moottoripyöristä tuttu teleskooppihaarukka on yleisin ratkaisu ja niin ikään moottoripyöristä lainattu hydraulitoiminen levyjarru ja tänä päivänä yleisin jarrutyyppi. Hienompien materiaalin, kuten hiilikuidun käyttö, sekä rungossa että osissa on lisääntynyt huomattavasti sitten 90-luvun. Myös joustomatkat ovat kasvaneet, mutta tästä huolimatta nykyaikaiset pyörät ovat kevympia, kestävämpiä ja paremmin poljettavia kuin vaikkapa 10 vuotta sitten.

Välineet

Pyörät

Harrastajien saatavilla on nykyään lukuisia erilaisia maastopyörätyyppejä ja malleja ja hintaluokatkin ulottuvat muutamista satasista jopa lähes kymmenneen tuhanteen euroon. Kaikkein halvimmat ja vain maastopyörää ulkoisesti muistuttvat halpaversiot kannattaa unohtaa heti alkuunsa jos haluaa nauttia harrastuksesta ja ajaa turvallisesti. Aloittelevan harrastajan kannattaa sijoittaa alkuun laadukkaaseen etujousitettuun maastopyörään, joita löytyy hintaluokista noin 700-1000 euroa. Tämän hintaluokat pyörät kestävät jo aktiivista maastoajoa, niissä on kunnoliset levyjarrut ja toimivalla vaimennukslla varustettu joustohaarukka, sekä voimansiirtoa joka toimii myös asvaltin ulkopuolella. Laadukkaat täysjousitetut maastopyörät ovat jäykkäperäisiä kalliimpia ja vaativat myös säännöllisempää huoltoa.

Ns. tavalliseen poluilla pyöräilyyn ja pitkille XC-tyylisille lenkeille soveltuu parhaiten noin 90-120 mm joustava  jäykkäperäinen tai täysjousitettu maastopyörä. Tällaiset pyörät ovat kevytrakenteisia ja omaavat hyvät kiipeämisominaisuudet. Pyörien painot ovat noin 8,5 - 12 kilon välillä riippuen hinnasta ja tyypistä. Tähän ryhmään on viime vuosina nopeasti levinnyt myös normaalia 26" kiekkoa käyttävien pyörämallien lisäksi myös suuremmalla 29" kehällä varustetut pyörät. 29" kokoinen rengas rullaa maastossa paremmin esteiden yli tekee pyörästä paremmin myös yleiskäyttöön sopivan.

Rankempaan endurotyyppiseen ajamiseen kannattaa luonnollisesti hankkia rankempi pyörä. Enduropyörissä on joustomatkaa 140-170 mm, tukevat osat, karkeammat renkaat, pystympi ajoasento ja loivemmat kulmat. Enduropyörät ovat yleensä täysjousitettuja mutta myös jäykkäperäisiä on saatavilla. Tällaisen pyörän omistaja joutuu tinkimään hieman pyörän painosta ja kiipeämisominaisuuksista, mutta vastaavasti teknisten paikkojen ja alamäkien ajaminen on yhtä juhlaa. Endurotyyppiset pyörät painavat noin 13-15 kiloa.

Alamäki ja freeridepyörät ovat kaikkein tuhdeinta tekoa. Ne eivät sovellu normaalien maastolenkkien ajamiseen, vaan näillä laitteilla edetään mieluiten painovoimavetoisesti. Pyörät ovat pitkäjoustoisia (160-200 mm), tukevia ja kestäviä. DH ja freeridepyörissä on käytössä vain yksi eturatas koska ylämäkiominaisuuksia ei tarvita. Pyörien painot sijoittuvat  n. 16 - 20 kilon väliin ja hintaluokka alkaa noin 2000 eurosta.

Hyppijöiden ja temppuilijoiden kannattaa hankkia heit alkuunsa dirt/street tyylinen jäykkäperäinen maastopyörä. Tälle pyörätyypille on ominaista pieni ja matala runko, kestävät kiekot, lyhyt joustomatka ja pelkistetty olemus. Näillä pyörillä on ilo hyppiä ja kikkailla, mutta varsinaiseen maastokäyttöön ne ovat melko raskaita. Dirt/sreet -tyypin pyörä ovat hyvä valinta myös nuorten käyttöön, sillä ne ovat kestäviä ja pelkistetyn ulkoasun puolesta hyvälaatuisia harrastusvälineitä löytää jo noin. 600 euron hintaluokasta.

Muut varusteet

Maastopyöräilijän tärkein varuste on kypärä!

Lisäksi kannattavia hankintoja ovat esimerkiksi seuraavat:

  • juomareppu
  • minipumppu
  • sisäkumeja
  • rengasraudat
  • ajolasit
  • ajohanskat
  • säämiskälliset ajoshortsit
  • lukkopolkimet ja kengät
  • nippusiteet, ducktape
  • ketjutyökalu, ketjuliitin
  • pieni ensiapulaukku

Maastopyöräilyn alalajit

XC, Trail, Marathon

Kun puhutaan yleisesti ottaen maastopyöräilystä, niin useimmiten tarkoitetaan cross country-tyyppistä pyöräilyä vaihtelevilla metsäpoluilla. Siis kirjaimellisesti polkupyöräilyä, eli trailien ajamista. Perinteisellä XC-tyyppisellä maastopyöräilyllä on eniten harrastajia ja yleensä lajin pariin ajaudutaan juuri tämän alalajin kautta. XC-kilpailuissa kilpailuissa ajetaan kierros kerrallaan lyhyehköä (alle 10km) maastoon tehtyä rataa kelloa vastaan. Suomen XCO-cupissa oli kesällä 2011 yhdeksän kilpailua.  Lajista on kehittynyt omaksi sarjakseen myös maraton tyyppiset yhteislähtökilpailut, joissa ajetaan mies miestä vastaan pitkää 30-200 km reittiä. Näistä kilpailuista tunnetuimpia ovat Tahko MTB ja Finlandia maastopyöräily.

Enduro, All Mountain

Enduro on perinteistä maastopyöräilyä teknisempää ja vauhdikkaampaa. Siinä ajomaastoiksi haetaan yleensä teknisempiä alamäkivoittoisia maastoja ja ylämäet on lupa ottaa rauhallisemmin. Endurokilpailuissa ajetaan muutaman minuutin mittaisista erikoiskokeista koostuva kokonaisuus kelloa vastaan. Lajin vaatii vauhtikestävyyttä ja hyvää pyöränhallintaa vaihtelevassa maastossa. Suomessa Endurokilpailujen sarjaa pyörittää Extreme Bike Association.

Freeride, DH

Freeride ja DH (downhill) ovat kaikkein vauhdikkaimpia maastopyöräilyn alalajeja. Molemmissa suorituspaikkoina toimivat alamäkipolut, joita Freeridessa ajetaan nimensä mukaisesta omaan vapaaseen tahtiin ja DH:ssa kelloa vastaan. Molempiin kuuluu erilaiset dropit ja hyppyrit. Suomen Pyöräilyunionin vauhtilajien jaosta pyörittää aktiivisesti jokavuotista DH-cuppia ja kehittää lajia myös junioripuolella.

Dirt, Street, Slopestyle

Kaikki edellä mainitut tarkoittavat vapaamuotoista temppuilua maastopyörällä. Dirt on hiekasta ja savesta rakennettu hyppypaikka, jossa tehdään erilaisia temppuja hyppäämällä usein peräkkäin sijoitettujen hyppyrien nokista korkealle ilmaan. Street on samaista temppuilua urbaanissa ympäristössä, käyttäen suorituspaikoiksi skeittipuistoja, rappusia, wallrideja ja kaikkea muuta oman mielikuvituksen mukaan. Slopestylessä dirtin ja streetin elementtejä viedään rinteeseen rakennettuun ”parkkiin”. Slopestyle rataan kuuluu hyppyreitä, droppeja, seiniä yms, joista pyritään tekemään mahdollisimman näyttäviä temppuja.

Ajoasento maastopyörälle

01 Kevyesti taivutetut käsivarret tarjoavat luonnollisen iskunvaimentimen. 02 Normaalissa ajossa ajajalla tulisi olla 45 asteen etukenoasento, alamäkiajossa kallistus pitäisi olla pienempi, noin 30 astetta. 03 Älä köyristä hartioitasi, pidä ne rentona. 04 Pidä ranteet suorassa. Pidä peukalosi aina tangona alla, etteivät kätesi luiskahda pois tangolta. Nykyisillä levyjarruilla yhden sormen käyttö jarrutuksessa on riittävä.

 

 

Radiokatu 20, 00240 Helsinki | Avoinna: ma-pe 9:00-15:00 | Vaihde: 044 722 6300 Jäsenasiat: 044 722 6301

Löydä meidät Facebookista