Tandemilla Tanskassa

Miettiessämme kohdetta muutaman päivän pyöräilylomalle, meillä oli muutama tärkeä valintaperuste. Kohteen pitää olla lähellä, soveltua kolmelle eritasoiselle pyöräilijälle ja nähtävää täytyi olla sekä aikuisille että lapsille. Päädyimme Tanskaan. Reitti valittiin perheen nuorimman ehdoilla, joten se kulki Legolandin kautta.

Kööpenhaminasta suuntasimme junalla Odenseen, joka on Fynin saaren suurin kaupunki. Maisemat matkalla olivat vielä tasaisempia kuin olisi odottanut – jopa pohjanmaalta kotoisin olevalle.

Olimme varanneet retkeämme varten aikuiselle ja lapselle tandempyörän sekä toiselle aikuiselle tavallisen pyörän. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme Odenseen, jota voi kutsua Tanskan pyöräilypääkaupungiksi.

Pyöräily Odensessa on sujuvaa: pyörä ajatellaan tasavertaiseksi kulkuvälineeksi autojen rinnalla ja kaistat on erotettu selkeästi jalankulkuväylistä.

Alun perin olimme suunnitelleet yöpyvämme hostelleissa, mutta netistä löytämämme aamiaismajoitukset olivat edullisempia ja viihtyisämmän oloisia. Odensen majapaikkamme perusteella päätös oli oikea. Kaupungissa syntyneen satusetä H.C. Andersenin mukaan nimetyllä kadulla sijaitsevassa Bed & Breakfast -paikassa kolme henkilöä yöpyi 70 eurolla ja samaan hintaan saimme runsaan aamiaisen sekä eväät mukaan.

Pyöräilyn mallimaa Pohjolassa

Tanskassa ollaan pyöräilykulttuurissa edellä muita pohjoismaita ja pyörämatkailuun on panostettu. Koko maan kattavaa, merkittyä pyöräilyreitistöä on noin 10 000 kilometriä. Reitistön runkona on kymmenen pohjoisesta etelään tai idästä länteen kulkevaa kansallista reittiä. Niiden lisäksi on kymmeniä alueellisia ja paikallisia reittejä, jotka on painettu läänikohtaisiin karttoihin.

Aloitimme retkemme reitiltä numero kuusi, joka kiemurtelee noin 60 kilometriä fyniläisessä maalaismaisemassa ja päättyy Middelfartin 800 vuotta vanhaan pikkukaupunkiin. Reitti oli niin hyvin merkitty, että karttaa ei tarvinnut katsoa kuin pari kertaa. Pääosin poljimme päällystetyllä pyörätiellä, mutta jotkut osuudet olivat suomalaisittain kinttupolkuja.

Melkein koko matkan reitti kulki kaukana vilkkaimmasta autoliikenteestä.

Matkaseuruettamme ihastutti erityisesti Langesøn metsä, joka oli keväisessä vehreydessään kuin satumetsä. Matkalla näimme koko joukon erilaisia eläimiä: kolme haukkaa väijymässä saaliitaan, uteliaan peuraperheen sekä kettukaksikon, joka katosi rypsipeltoon – puhumattakaan niistä kymmenistä lintulajeista, joita emme tunnistaneet.

Langesøn kaltaisia puistomaisia, myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaita alueita on Tanskassa kiitettävästi. Maisemaa hallitsee yleensä pelto, joten rehevä lehtimetsä on virkistävää vaihtelua pyörämatkalaiselle.

Pehmeästi kumpuileva maasto ja mukava myötätuuli siivittivät hyvään vauhtiin ja saavuimme Middelfartiin arvioitua nopeammin. Kaupungin erikoisuus on Hindsgavlin linna, joka on rakennettu 1600-luvulla. Linnaa ympäröi vehreä metsä, joka vuorottelee niittyjen ja merenrantaluonnon kanssa. Karhunlaukka, valkosipulin sukulainen, oli kukassa ja ilman täytti sipulin tuoksu.

Kohti Jyllantia

Aamulla jouduimme ensimmäiseksi etsimään pyöräkorjaamon, koska vuokratandemin etukumi pullisteli uhkaavasti. Takakumi oli jo vuokraamossa tarkistettu ja pyydetty vaihdettavaksi, joten harmittelimme, ettemme olleet huomanneet myös tätä vikaa.

Pääsimme vihdoin matkaan ja siirryimme Vähä-Beltin siltaa Jyllantiin ja otimme suunnaksi Legoland-kaupungin, Billundin. Maisema ei ollut enää yhtä tasaista kuin Fynillä, vaan vehreää, kumpuilevaa maastoa.

Matka katkesi parinkymmenen kilometrin päähän Koldingiin jalkakramppien vuoksi ja kaatosade kruunasi huonon onnen. Lyhensimme päivän matkaa 20 kilometrillä hyppäämällä bussiin, jonka kuljettaja suostui kumma kyllä ottamaan myös tandemin kyytiin.

Bussikyydin jälkeen sade taukosi sopivasti ja saimme nauttia loppumatkan auringosta.

Jyllannissa maisemat ovat huomattavasti lähempänä suomalaista kuin Fynin saarella. Sauvakävelyryhmä vehnäpellon laidalla teki maisemasta vielä tutumman näköisen. Billundiin saavuttaessa olimme sitä mieltä, että reitti oli ollut paikoin jopa tylsä.

Legoland oli kuitenkin sellainen kokemus, että muutamat tylsät kilometrit unohtuivat nopeasti. Lisää elämyksiä koimme Givskudin eläintarhassa leijonien, kirahvien ja gorillojen keskellä. Legolandin ja Givskudin eläintarhan jälkeen olimme suosiolla varanneet majoituksen lähistöltä, Vejlestä, noin 30 kilometrin päässä sijaitsevasta merenrantakaupungista.

"Tänne tullaan uudestaan"

Seuraavana aamuna jatkoimme pitkin rannikkoa takaisin Fynille ja otimme suunnan kohti Bogensea.

Parin päivän lyhyiden matkojen jälkeen 80 kilometriä hieman hirvitti, varsinkin sade-ennusteita katsoessa. Päätimme tehdä matkaa vähän kerrallaan ja reitillä olikin sopivin välimatkoin mielenkiintoisia kohteita: Vejlen alueen viikinkihistoriaa, Munkebjergin puisto pyökkimetsineen ja idyllinen Frederician kaupunki.

Jyllannissa käväistyämme palasimme Fynille ja matkasimme pitkin rannikkoa Bogenseen.

Fynin pohjoisrannikon monimuotoisuus on jääkauden kaunis aikaansaannos. Erikoinen Røjle Klintin kieleke on muodostunut, kun maata on vajonnut ajan myötä mereen. Näkyvissä on eri kerrostumia, joista näkee hyvin, miltä maaperä näyttää pinnan alla. Rannikolla on myös suoaluetta sekä pitkiä hiekkarantoja ja suolaniittyjä.

Bogensen kylä viehättävine fyniläistaloineen oli retkemme viimeinen yöpymispaikka. Läheinen Harridslevgaardin linna ja sen 1600-luvun vankityrmä sopivat historiasta kiinnostuneille, mutta upea kokemus oli myös kalastaa Kattegatin vesillä.

Kuuden päivän pyöräilyn jälkeen saavuimme takaisin Odenseen ja suuntasimme takaisin kotiin. Monta mielenkiintoista paikkaa jäi näkemättä ja reittiä polkematta, joten emme sano hyvästi, vaan näkemiin.

Teksti: Minna Ala-Kyyny