Tekniikka

Maastorullaluistelussa yhdistyvät rullaluistelun potku ja hiihdon tasatyöntö. Ensin kannattaa opetella tasapainoinen perusluistelu ja lähteä maastorullaluistelun opettelussa liikkeelle tasatyönnön harjoittelusta. Seuraavassa vaiheessa harjoitellaan luistelupotku.

Tasatyöntö

Tasatyönnössä luistelija työntää itseään eteenpäin ylävartalon voimalla. Jalat ovat lantion levyisessä haara-asennossa. Jalkaterät osoittavat suoraan eteenpäin.

Sauvat iskeytyvät maahan miltei suorilla käsillä, hieman viistossa kulmassa. Paino on alussa päkiöillä ja painopiste sauvojen päällä. Työntö alkaa ylävartalon lihaksilla ja kädet ohittavat työnnön jatkuessa vartalon polvien korkeudelta. Kädet ojentuvat täysin suoriksi työnnön lopussa ja kämmenet aukeavat rennon ja laajan liikeradan aikaansaamiseksi. Liu’un lopuksi ylävartalo kohoaa ja kädet tuodaan eteen uuta työntöä varten. Tasatyönnössä sekä vatsa- että selkälihakset tekevät töitä, joten koko keho kuormittuu.

Tasatyöntö on tärkeimpiä perusharjoituksia maastorullaluistelussa. Epätasaisella ja vaikealla alustalla tasatyöntö on useimmiten suositeltava tekniikka, koska turvallinen 4-rulla-asento tukee ja estää vaaratilanteita.

Kaksivaiheinen tasaluistelu (mogren tai 1:2-luistelutekniikka)

Maastorullaluistelun perustekniikka on kaksivaiheinen tasaluistelu, jossa sauvatyöntö ajoitetaan joka toiselle potkulle. Sitä kutsutaan siksi myös 1:2-luisteluksi. Tekniikka on epäsymmetrinen, joten kannattaa kiinnittää huomiota myös työnnöttömän puolen potkun tehoon ja liu’un riittävään pituuteen.

Rytmiin on alussa vaikea tottua, koska liike on yhdistelmä vaihtorasituksesta jaloissa ja samanaikaisella kuormituksella molemmissa olka- ja kyynärvarsissa. Tyyli on tehokkain ja pitkäjänteisesti nopein liikkumistekniikka maastorullaluistelussa. Sauvatyöntö aloittaa syklin ja painopiste viedään liukuvan luistimen päälle. Potkuun pudottautuminen tehostaa liukua ja ylläpitää tasapainoa. Potku lähtee mahdollisimman keskeltä vetolinjaa ja suuntautuu etuviistoon. Työnnöttömän puolen potkun aikana sauvat tuodaan jälleen eteen uutta sauvatyöntöä varten.

Yksivaiheinen tasaluistelu (wassberg tai 1:1-luistelutekniikka)

Yksivaiheisessa tasaluistelussa jokaiseen potkuun yhdistetään tasatyöntö. Jos tasapaino on vielä heikohko, maastorullaluistelu tuntuu wassbergilla hieman kiireiseltä ja hutiloivalta. Tekniikka onkin kaksivaiheista tasaluistelua nopeamp: lantio pyritään kuitenkin ojentamaan jokaisella potkulla. Wassberg vaatii enemmän tasapainoa ja voimaa kuin kaksivaiheinen tasaluistelu ja liikeradat jäävät helposti suppeammiksi. Sauvatyöntö aloittaa syklin ja painopiste viedään liu’ussa kunnolla liukuvan maastorullaluistimen päälle. Potkut lähtevät mahdollisimman keskeltä ja suuntautuvat etuviistoon. Hartialinja säilyy koko ajan menosuuntaan.

1:1-tekniikalla saadaan lyhytaikaisesti enemmän vauhtia (kiihdytys, pyrähdys), mutta on liian raskasta aloittelijalle. Ennen kuin siihen perehtyy, kannattaa opetella mogren-tekniikkaa kunnolla. Vaikealla ja epätasoisella alustalla yksivaiheinen tasaluistelu voi lyhytaikaisesti olla paras vaihtoehto.

Kuokka ylämäkeen

Kuokka on ennen kaikkea ylämäkitekniikka. Askellat porrasmaisesti ylämäkeen. Silloin jalkoja on käytettävä voimakkaammin, koska potku suuntautuu enemmän sivulle kuin tasamaalla. Tekniikka vaatii paljon energiaa. Tasatyöntö tehdään joka toisella potkulla. Sauva ja skike osuvat maahan yhtä aikaa. Ylävartalo pysyy kohti menosuuntaa eikä kierry työnnön mukana.

Jarruttaminen

Patentoidun jarrutusmekanismin ja alhaisen painopisteen ansioista maastorullaluistelu on turvallista. Jarrutusteknikka on syytä opetella ensimmäiseksi - parhaiten se onnistuu tasaisella asfalttikentällä. Jarrua käytetään painamalla säärtä taaksepäin tai pikemminkin jalan asentoa hienovaraisesti korjaten. Jarruna toimiva, pohkeeseen kiinnittyvä metallilevyke ottaa silloin takimmaiseen pyörän kiinni ja jarruttaa suoristamisasteen mukaan kevyesti tai herkemmin.

Aloittelijoille suositellaan jarruttamaan aina molemmilla jarruilla yhtä aikaa. Harrastajilla jarruttaminen tapahtuu luontevimmin yksi jalka kerrallaan, varsinkin pienellä vauhdilla. Kovassa vauhdissa turvallinen ja nopea jarrutus onnistuu ainoastaan molemmilla jaloilla. Hiekka-alustalla jarruilla on taipumus mennä lukkoon. Muuten jarrutus ei vaikuta merkittävästi tasapainoon. Jarrun säädöissä kannattaa olla tarkkana, sillä esimerkiksi pohkeen mitat vaikuttavat jarrutustehoon ja ennen kaikkea jarrutusalueeseen. Sateisella säällä on muistettava, että jarrutusmatka pitenee huomattavasti.

Kaksijalkainen jarrutustekniikka

Tämä tekniikka on turvallisin ja nopein tapa jarruttaa. Luistinten pohjetuen asentoa säädetään lähemmäksi jarrua niin, että suoraaan seistessä voidaan koskea jarruun ja tuntea se. On tärkeää, että pystyy tekemään tämän nojaamatta taaksepäin. Kun itselle sopiva ja turvallinen jarrutus on löydetty, niin luistinten jarruja (eli pohjetuen asentoa) säädetään halutessa niin, että jarruttaminen edellyttää hienoista nojaamista taaksepäin.

Tässä jarrutustekniikassa painetaan polvet ja pohkeet taaksepäin (polvet "lukkoon", alaraajat suorana) sekä viedään kehon paino samanaikaisesti taakse. Käytännössä luistimia työnnetään eteenpäin kehon alla ja jarrutetaan: maastorullaluistelija painaa varpaitaan alaspäin ja aktivoi säärillään jarrut. Kädet ovat jarruttaessa reisien tai polvien kohdalla. Kaatuminen on melkein mahdotonta, sillä jarrutuksen vaikutus johtaa kehon painopisteen siirtymiseen eteenpäin. Kaatuminen jarruttamisen yhteydessä tapahtuu yleensä silloin, kun jarrulevyt ovat huonosti säädetty (jarruvipu liian korkealla, jarrulevyt ottavat liian myöhään pyörään kiinni). Molempien jalojen yhtäaikaisella jarrutuksella vältetään kehon hallitsemattoman kääntyminen.

Yksijalkainen jarrutustekniikka

Aloittelijoille yksijalkainen jarrutus on useimmiten helpompi tapa löytää luottomus uusiin välineisiin. Tämä tekniikka soveltuu hyvin vauhdin kontrollointiin vaikeilla esteillä tai alustan vaihtuessa. Varovaisuutta vaaditaan nopeilla jarrutusreaktioilla ja kovalla vauhdilla: näissä tapauksissa vain kaksijalkainen jarrutus takaa tasaienja turvallisen vauhdin kontrolloinnin.