Harrastuspaikat

Maastorullaluistelua pystyy periaatteessa harrastamaan alustalla kuin alustalla - nurmikentiltä metsäpoluille. Maastorullaluistelu esiintyy edukseen uudella asfaltilla tai sileän kovaksi hioutuneella savitiellä, mutta maastorullaluistelu onnistuu myös karheilla pinnoilla, kuten soran päällystämillä hiekkateillä ja pienillä metsäpoluilla – kunhan alusta on tarpeeksi kova.

Potkuliike vaatii suhteellisen vähän tilaa ympärilleen ja pyörät nielevät tehokkaasti pieniä epätasaisuuksia, ja varauskin riittää ylittämään puiden pieniä pintajuuristoja, viemärin kansista ja tien saumoista puhumattakaan.

Meno sujuu jopa soran peittämällä asfaltilla, eivätkä muutamat sormenpään kokoiset kivetkään hetkauta luistelua mainittavasti. Juuri tästä syystä pyöriksi on valittu ilmatäytteiset kumit. Ilma tuo mukavuutta toimien ikään kuin iskunvaimentimena.

Vauhdin tappajaksi ilmenee läpimäräksi kastunut upottava puistotie, pehmeäpintainen hiekkatie, pururata tai litisevä nurmikko. Lisäksi kova tie, jonka päällä on hienojakoista hiekkaa, syö luistelupotkuista tehoa ja horjuttaa tasapainoa.

Juoksijoille ja maastopyöräilijöille laji on mielenkiintoinen treenivaihtoehto ja järkevä tasoitustreeni päälajin treenien välissä.

Maastorullaluistelu tasaisella ja kovalla alustalla toimii parhaiten tekniikan ja luistelutyylin kehittämisessä. Jos kaipaa lisää iloa, vaihtelua, reaktion tai tasapainon kohentamista sekä kestävyyden parantamista, kannattaa lähtee luontoteille ja poluille.